Venäjällä ollessa joskus tuntuu, kuin olisi itse kasvanut barbaarien maassa. Niin tärkeässä roolissa oikeat käytöstavat siellä ovat. Oikeasti tapakulttuuri ei niin ihmeellisesti eroa meilläkin päin hyvinä pidetyistä tavoista, ero on siinä, että ihmiset todella toteuttavat näitä tapoja, kuin luonnostaan. Lapsesta asti kasvatus käytöstapoihin on systemaattista, ja jo lapsista huomaa tapakasvatuksen erilaisen merkityksen maidemme välillä. Kaunis käytös on arvossaan ja sitä vaaditaan niin lapsilta kuin aikuisiltakin.
Voimakkaimpana näin naisihmiselle näyttäytyvät vahvoihin sukupuolirooleihin nojaavat tavat: Mies avaa naiselle oven, ja nainen kulkee ovesta aina ennen miestä. Nainen avaamassa miehelle ovea on luonnonoikku. Samoin on nainen joka maksaa ravintolassa laskun. Mies maksaa aina, usein myös ystäväporukan illanvieton. Laskun jakaminen miehen ja naisen välillä on kerrassaan mahdotonta. Ei kannata yllättyä siitäkään, jos tuttu mies haluaa ravintolassa tarjota juotavaa. Se on normaalia kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä, ei välttämättä yritys päästä pöksyihin. Kotiin lähtiessä mies soittaa taksin, ja maksaa taksin laskun. Mies saattaa naisen yleensä kotiin, sekin on normaalia ja usein kyse on myös turvallisuudesta: naisen ei ole kaikkialla viisastakaan kulkea yöllä yksin. Ja vaikkei vaaraa olisikaan, saatetaan silti. Autosta noustessa mies avaa oven ja ojentaa kätensä, kävellessä tarjoaa käsikynkkänsä. Mies myös kantaa usein naisen tavarat, ostokset, matkalaukut tai jopa käsilaukun. Jopa tuntematonta naista saatetaan auttaa kantamusten kanssa. Ei kannata yllättyä siitä, että kaupasta tulessa joku tarjoutuu kantamaan ostokset kotiin saakka, kantaa tavarat ovelle ja kohteliaasti jatkaa matkaansa pois.
Jotain voi sen
tään nainenkin tehdä. Miehen tehtävä on olla huomaavainen ja maksaa lasku, naisen tehtäväksi jää olla iloinen ja näyttää kauniilta. Venäläinen nauttii, kun saa vieraansa viihtymään. Siksi ei voi ylikorostaa kiitosten ja kehumisten tärkeyttä. Kiitollisuutta saa ja kuuluukin näyttää. Niin myös muuta kohteliaisuutta ja kiinnostusta tuttaviaan kohtaan. Tavatessa on sopivaa sanoa tuttavalle jokin kohteliaisuus. Vaikkapa kehaista tämän ulkonäköä, ihastella asuvalintaa tai kampausta. Mutta tietenkin vain jos todella pitää siitä. Vierailulle mennessä pitää silti varoa liian paljon ihailemasta mitään sisustuksen yksityiskohtaa. Saattaa muuten olla, että saa ihailemansa esineen pian lahjaksi. Niin, ja vierailulle mennään aina viemisten kanssa: täytekakku, suomentuliaisia tai kukkapuska on mieluusti oltava. Eikä kylään mennä kutsumatta, vaan aina vähintään soitetaan ennakkoon. Kun ruvetaan syömään, toivotetaan aina hyvää ruokahalua, ”priatnava apetita”, erotessa kaikkea hyvää ”vsevo horoseva”. Bussissa mies antaa naiselle paikkansa, mutta nainenkin antaa paikkansa itseään vanhemmalle henkilölle.
Venäläisen mielestä suomalaiset ”sukupuolten tasa-arvoon” nojaava tapakulttuuri voi tuntua barbaariselta. Yritä siinä sitten selittää, että on vain luonnollista, että nainen maksaa itse kahvilalaskunsa tai elokuvalippunsa. Hei eivät voi ymmärtää sitä, vaan säälivät sinua ja pitävät suomalaisia miehinä kelvottomina lurjuksina, jotka eivät osaa kohdella naisia oikein. Mutta suomalainen on kaikesta huomiosta ja kohteliaisuudesta huolimatta iloinen siitä, että kotona suomessa asiat ovat toisin, helpommin. Kun tietää, että venäläisten palkat ovat huonot, tuntuu lähes rikolliselta pyytää ketään ulos syömään tai baariin kanssaan. Miehelle kun sellaiset illat saattavat olla vähintään tuplasti normaalia kalliimpia.
Venäjällä ollessaan saa hetken tuntea olonsa prinsessaksi, mutta karu totuus tulee vastaan heti Suomen puolella. Kun raahaat television kokoista matkalaukkuasi itkuisena ja lopen uupuneena rautatieaseman portaita ylös, eikä kukaan edes harkitse pysähtyäkseen auttamaan, tulee väistämättä mieleen se, että voisi meillä olla venäläisiltä sittenkin jotain opittavaa.
Kaisa Vainio
Kirjoittaja on kulttuuriantropologian opiskelija, jolle oli aluksi vaikeaa totutella venäläiseen kohteliaisuuteen.
