Tutustuin talviseen Rybinskiin – kaupunkiin, minne olin jo kauan haaveillut pääseväni. Rybinsk sijaitsee Jaroslavlin oblastissa, noin seitsemän tunnin ajomatkan päässä Moskovasta. Rybinskiin pääsee myös junalla, mutta harmillisesti yhteydet eivät ajallisesti olleet ryhmälle sopivia.
Rybinsk on ollut suljettu kaupunki 1990-luvulle asti. Volgalla kesäisin risteilevät alukset eivät voineet pysähtyä kaupungissa, vaan ne ajoivat vain kaupungin läpi. Rybinskin läheisyydessä toimii avaruus- ja aseteknologiaan keskittyneitä yrityksiä, ja ne olivat aikoinaan syy kaupungin sulkeutuneisuudelle. Rybinskin korkeakoulut kouluttavat insinöörejä edelleen edellä mainittuihin laitoksiin suunnittelutöihin.
Kaupungissa asuu noin 200 000 asukasta ja se on perustettu jo yli tuhat vuotta sitten. Nämä tosiasiat huomioiden tunsin lievää ahdistusta kävellessäni kaupungin kaduilla. Iltaisin kadut tyhjenivät seitsemään mennessä, eikä kaupungista löytynyt kuin noin neljä ravintolaa, joissa saattoi ruokailla. Rybinsk on kuitenkin Tampereen tai Turun kokoinen, siis suomalaisen mittapuulla ihan kelpo kaupunki!
Ravintoloiden ja kahviloiden sijasta kaupungista löytyi matkatoimistoja vieri vierestä tarjoten aurinkolomia Turkissa, Egyptissä, Kroatiassa ja muissa meillekin tutuissa kohteissa.
Tulin surulliseksi ajatellessani, että kaupunkilaiset eivät koe kaupunkinsa kehittämistä tärkeäksi (esimerkiksi avaamalla kahviloita ja illanviettopaikkoja), vaan kovalla työllä ansaitut rahat käytetään mielummin lentolippuihin.
Rybinsk vaikutti kuitenkin oikein viehättävältä pikkukaupungilta, joka varmasti hehkuu kesäisin aivan eri lailla kuin talvipakkasilla. En nähnyt kaupungissa yhtään ketjuravintolaa tai -vaatekauppaa lukuunottamatta venäläistä nuorten vaatteita myyvää “TBOE”-ketjumyymälää. Talot olivat osin todella huonokuntoisia ja seinistä saattoi paistaa päivä läpi. Kulkiessani katselin vähän väliä ylös, sillä olen nähnyt pelottavan läheltä, kun talon nurkkapala putoaa alas. Sellaisen alle ei ole hyvä jäädä!
Keskusaukiota ympäröivät talot ovat sentään saaneet kasvojenkohotuksen. Lenin-patsaan takana on Rybinskin taidemuseo, mistä suomalaistutkija löysi kadonneeksi luullun Edelfeltin maalauksen.
Kuten jo mainitsin, ravintoloita ja kahviloita vaikutti kaupungissa olevan “noin neljä”, joiden lisäksi kaduilta löytyi tietenkin pikaruokaloita, kuten kuvassa näkyvä “Grill Donalds”. Kysyessäni kahvilaa tämän grillin läheisyydessä kehoitettiin minua ostamaan kahvi tästä kioskista. Kysyin siis kahvilaa, en kahvia… Löysin kyllä sittemmin kahvilankin, missä myytiin todella herkullisia suolaisia piiraita.
Hintataso Rybinskissä on huomattavasti alhaisempi kuin Pietarissa, Moskovasta puhumattakaan. Juttelin jonkin aikaa moskovalaisrouvan kanssa, joka oli muuttanut Rybinskiin eläkkeelle jäätyään. Hän sanoi eläkkeen tuntuvan kolminkertaiselta Rybinskissä verrattuna Moskovaan. Lounas maksoi alle neljä euroa, vaikka en ottanut mitään valmista “bisnes-lunch” -pakettia.
Menisin mielellä
ni Rybinskiin uudelleen kesäkuukausien aikana. Nyt kaupunki eli hiljaiseloa, vaikka Volga kyllä täyttyi uhkarohkeista pilkkijöistä.
