Olet varmasti huomannut katukuvassa tasaisin väliajoin iloisen värisiin haalareihin pukeutuneita opiskelijoita, joiden pöksyt ovat täynnä jos jonkin kokoisia ja näköisiä merkkejä. Firman logo, muumi, #hashtag, sisäpiirivitsi, bileet, tunnettu slogan,… Vain taivas on rajana, mitä merkkiin voidaan kirjailla.
Mikä idea näissä sitten on ja miksi ne ovat niin suosittuja opiskelijoiden keskuudessa?
Koska haalarit itsessään luovat olon kuulumisesta johonkin tiettyyn porukkaan, on myös kivaa, että niissä on jotakin koristeita ja ennen kaikkea: MUISTOJA. Jälkikäteen on hauska muistella, kuinka kylmää vesi oikeasti oli avantouintitapahtumassa tai kuinka onnellinen olin keväällä 2017, kun tapasin sen oikean vappupiknikillä. Muistot yhdistävät ihmisiä ja lisäävät yhteisöllisyyttä, mitkä ovat tärkeitä asioita myös opiskelijakulttuurissa. Merkki on myös helppo puheenaihe. Opiskelijatapahtumissa uusiin ihmisiin tutustuminen on kätevää aloittaa sanoin: “Hei, mistä oot saanu ton merkin? Oot sä ollu kans Kilroylla vapaaehtoistöissä?” Merkki ei myöskään kuluta opiskelijan kukkaroa liikaa (yleensä pari euroa), johon moni mielellään sijoittaa. Ja ai niin, ompeluasia. Kyllähän se näin on, että mitä pyöreämpi ja ohuempi merkki on,sitä helpompi se on ommella…
Onko nämä merkit sitten tarkoitettu vain opiskelijoita varten?
Eivät tietenkään. Kuka tahansa voi ostaa merkin ja kiinnittää sen vaikka rintapieleen tai laukkuun. Sillä tavalla osoitat, että jokin asia on sinulle tärkeä tai kuulut johonkin yhteisöön. Olen täysin varma, kun merkkisi on esillä, se saa huomiota ja ehkä jopa kehun ohikulkijalta. “Taidat tykätä Lauri Tähkästä, kun sinulla on Tähkän merkki repussa. Olen ihaillut itse häntä jo 5 vuotta.” Siitähän se ajatus sitten lähtee.
Psst. Suomi-Venäjä-Seuralla on nyt ihka oma kangasmerkki. Meidän oman maatuskan löydät seuran toimistoista. Hinta on jäsenille 2 € ja muille 3 €. Ja huom: merkki on aika söpö, joten ole nopea, ne viedään pian käsistä!
Sanna Airaksinen suunnitteli Suomi-Venäjä-Seuran maatuska-kangasmerkin Miriam Grafen-Kuhmosen kuvan pohjalta.
Teksti: Sanna Airaksinen, yhteisöpedagogiopiskelija, Suomi-Venäjä-Seuran Turun toimiston harjoittelija
Kuvat: Sanna Airaksinen ja Sisko Ruponen
Kuvia päivitetty ja tekstiä täydennetty suunnittelijatiedoilla 29.5.2019.