Kesällä seikkailin pitkin Komin tasavaltaa, Venäjää. Matkan tarkoitus ei ollut pelkästään hupi ja turismi, vaikka niiden osuutta asiaan on turha vähätellä. Pääasiallinen tarkoitukseni oli kerätä materiaalia kulttuuriantropologian graduuni suomalais-ugrilaisesta kulttuuriyhteistyöstä pääkaupungissa Syktyvkarissa, ja tutustua kulttuuriperintötyöhön koko tasavallassa. Tässä juttusarjan osassa juhlitaan kansanlaulufestivaalia Vylgortin kylässä.
Mikä Zavalinka? Se on eräs venäläinen kansanlaulu, ja Syktyvkarin naapurikunnassa, Vylgortissa vuosittain järjestettävä kansanlaulun- ja tanssin festivaali ja kilpailu. Tänä vuonna festivaali järjestettiin 5.-7.7.2013, venäläisen juhannuksen, eli Ivana Kupalan aikaan. Tänä vuonna festivaali juhli jo kymmenettä juhlavuottaan Zavalinkaan saapuvat eri puolilta venäjää, ja joskus ulkomailta saakka (mm. Suomesta) lauluyhtyeet ottamaan mittaa toisistaan ja viettämään upeita hetkiä yhdessä. Alunperin kilpailu oli Komin paikallisille esiintyjäryhmille, pian siihen osallistuivat myös yhtyeet muilta suomalais-ugrilaisilta alueita ja kohta koko venäjältä. Tänä vuonna kilpailijaryhmiä oli huimat 31, ja siihen vielä paikalliset esiintyjäryhmät päälle. Se tarkoittaa satoja ja satoja tanssijoita, laulajia ja soittajia kansallispuvuissaan. Kaunista! Ilahduttavaa oli nähdä, että perinnerymissä oli myös paljon nuoria, ja mukana oli kokonaan nuortenkin kansanmusiikkiyhtyeitä. Mielenkiintoista oli havaita perinteisten laulu- ja tanssinumeroiden rinnalla myös hiljalleen yleistynyt modernin kansanmusiikin suosio – Buranovin Babushkojen tyyliin. Osallistuvaa havainnointia harjoittanut antropologi päätti lisätä oman osallistumisensa astetta pukemalla päälleen festivaalin ajaksi suomalaisen kansallispuvun. 30 asteen helteen huomioon ottaen se oli mielestäni aika hyvin tehty.
Kilpailun voitti ”Vepsi narodnii khor” -eli Vepsän kansankuoro Karjalasta. Minulla oli ilo saapua heidän kanssaan samalla junalla Pietarista, ja kuulla jo ennakkoon junassa heidän ohjelmistonsa. Iloiset vepsäläiset mm. ilahduttivat ihmisiä esiintymällä spontaanisti rautatieasemilla matkan varrella. Mutta oleellista ei festivaalissa ole kilpailu tai voitto. Ryhmille se on myös tilaisuus päästä esiintymään, saada asiantuntilapalautetta – ja ennen kaikkea tärkeintä kuitenkin on yhteen kokoontuminen ja hauskan pitäminen yhdessä.
Sunnuntaina 7.7 festivaali huipentui juhannusjuhlaan. Pääsin viettämään sitä kaikkine tärkeine rituaaleineen joita oli päivänkakkaraseppeleen tekeminen, heinissä loikoilu ja valokuvaaminen, kalakeiton syönti, nauhojen solmiminen – ja tietenkin uiminen.
Seuraavassa osassa tehdään aikamatka 100 vuotta taaksepäin matkustamalla kauas maaseudulle.
Muita Komia käsitteleviä tekstejä blogissamme: Matkalla Komiin, osa 1 ja Komin 90-vuotissynttärit
Kaisa Vainio
Kirjoittaja vietti Komissa 1,5 kuukautta kesällä 2013. Matkalla Komiin -tekstit ovat mukaelmia kirjoittajan oman matkablogin teksteistä. Blogia pääsee lukemaan osoitteessa: http://maanlaidalla.blogspot.fi/