Angarsk
Olen syntynyt ja kasvanut kaukaisessa keskikokoisessa Itä-Siperian kaupungissa nimeltä Angarsk. Angarsk sijaitsee Angara- ja Kitoi -jokien välisellä alueella noin 40 km alueen pääkaupungista Irkutskista luoteeseen. Vuonna 1951 perustettua kaupunkia kutsutaan joskus voiton synnyttämäksi kaupungiksi, mitä korostaa sen toisen maailmansodan jälkeen rakennetun teollisuuskeskuksen merkitystä.
Sen, miten hyvin Angarskissa muistetaan ja arvostetaan sitä voittoa, voi itse asiassa nähdä käydessään kaupungin Voiton museossa eli Muzei Pobedy:ssa. Sieltä löytyy toisen maailmansodan oikeita esineitä, muun muassa aseita, kuvia, sodan kunniamerkkejä, kirjeitä jne.
Toinenkin kiinnostava paikka Angarskissa mielestäni on Venäjän ainoa Kellomuseo, jossa on kerätty satoja erilaisia kelloja koko maailmasta.
Suomea ja kotikaupunkiani yhdistävä asia on varmasti jääkiekko. Angarskissa sekä katsotaan jääkiekkoa että pelataan sitä. Sen parhaana todisteena on kaupungin oma jääkiekkojoukkue, joka pelaa Venäjän sisäisessä pääliigassa (VHL).
Irkutsk
Alueen suurin ja tärkein asutuskeskus on kuitenkin Irkutsk. Yli 600 000 asukkaan kaupunki on Irkutskin alueen hallinnollinen keskus ja Siperian kuudeksi suurin kaupunki.
Irkutsk sijaitsee lähellä Angara- ja Irkut -jokien yhtymäkohtaa vain 66 km kuuluisasta Baikaljärvestä. Hyvän sijainnin ansiosta vuonna 1661 kasakkalinnoitukseksi perustetusta Irkutskista tuli kauppakaupunki.
Nykyään Irkutsk on alueen talous-, kulttuuri- ja koulutuskeskus, jossa opiskelee yli 100 000 opiskelijaa. Monet nuoret lähikaupungeistakin, kuten esimerkiksi Angarskista ja Šelehovista, lähtevät opiskelemaan Irkutskin oppilaitoksiin. Kaupungissa sekä alueella asuu eri kansojen edustajia, joista enemmistönä ovat venäläiset ja burjatialaiset.
Niin kuin monista Venäjän kaupungeista Irkutskistakin löytyy aika paljon historiallisia rakennuksia ja kauniita kirkkoja. Tässä kaupungissa on kuitenkin yksi asia, jota minä pidän erityisen hienona, ja se on sen puuarkkitehtuuri. Ollessani useiden 1700- ja 1800-luvuilla rakennettujen puukorttelien ja vanhojen kirkkojen keskellä joskus tunnen olevani suuressa muinaisvenäläisessä taidemuseossa. 1706–1746 vuosina välillä perustetut Spasskaja-kirkko ja Bogojavlenski-katedraali ovat vanhimpia kaupungin nähtävyyksiä. Monet puurakennukset ovat vielä kuitenkin huonossa kunnossa, mutta on mukavaa nähdä, kun ne aloittavat uuden elämänsä restauroinnin jälkeen. Aurinkoisena kesäpäivänä on tosi kivaa kävellä esimerkiksi uudelleen rakennetussa puukorttelissa ”Kvartal 130”, jossa nyt on erilaisia kahviloita ja kauppoja.
Luulen, että Irkutskissa on riittävästi ajanviettomahdollisuuksia kaikille. Irkutskilaiset ja turistit tykkäävät käydä kaupungin useissa teattereissa ja museoissa. Irkutskin draamateatteri, taidemuseo ja kotiseutumuseo ovat melko suosittuja koko alueella. Niille, jotka eivät ole kiinnostuneet taiteesta tai historiasta, löytyy muitakin harrastuksia. Kaupunkiretken hyvänä vaihteluna on lepotauko keskustan Kirovin puistikossa, jossa voi rentoutua suihkukaivon vieressä ja syödä vaikka jäätelöä. Voi tietenkin lähteä leffaan tai jopa keikalle Trudin stadionille, jolla joskus esiintyy suomalaisiakin rokkibändejä.
Nuoret nauttivat erityisesti Angaran rantakadulla hengailusta. Kesällä näkee paljon nurmikolla istuvia opiskelijoita ja rantakatua pitkin käveleviä nuoria pariskuntia. Hyvin suosittu paikka on Angara-joen keskellä sijaitseva Ostrov Junosti (Nuorison Saari). Siellä vieraillaan pitämässä hauskaa pienessä huvipuistossa, piipahtamassa kahviloissa tai vaikka piknikillä luonnon rauhassa. Viime kesänä käydessäni Irkutskissa Angaran rantakadulla näin pienellä torilla soittavan orkesterin ja tanssivia pareja. Irkutskin nuorison uusi villitys on myös nykyään maailmassa laajalle levinneet flashmobit. Niitä on järjestetty paljon kaupungin monissa paikoissa.
Mielestäni Irkutsk on vastakohtien kaupunki. Modernit rakennukset ovat vanhojen puutalojen kanssa rinnakkain sekä upeat vanhantyyliset museot ja teatterit ovat Neuvostoliiton aikana rakennettujen keskinkertaisten valtionvirastojen vieressä. Siellä ihmisten nykyelämässä yhdistyy vieläkin joitakin neuvostoliittolaisia tapoja ja suurkaupungin vilinä vaihtuu ihmeteltävällä tavalla luonnon idylliksi. Tämä on se, mistä minä pidän Irkutskissa.
Mikhail Kharinskii
Tampereella puolitoista vuotta asunut angarskilainen.