Moni Venäjän-kävijä tuntee maljannostelun lainalaisuudet. Maljapuheet ovat varma osa illanviettojen ohjelmaa ja sellaisen pitäminen on kansalaistaito. Vuoronperään jokainen nostaa maljan ja puhuu kauniisti haluamansa asian puolesta. Mielikuvitusta arvostetaan paljon, mutta keskimääräisessä illanvietossa kuullaan myös vakiotoivotukset!
За любовь! За счастье! За жизнь! За здоровье! За семью! За новые знакомства! За нас и за вас!
Malja rakkaudelle! Onnelle! Elämälle! Terveydelle! Perheelle! Uusille tuttavuuksille! Meille ja teille!
И, конечно же, за дружбу!!!
Ja tietenkin, malja ystävyydelle!
Olemme seurassa pohtineet viime vuoden aikana paljon ystävyyden syvintä olemusta. Seuran järjestöuudistuksessa olemme miettineet, korvataanko ystävyys-sana seuran sääntöjen tarkoituspykälässä (2 §) jollakin muulla sanalla, kuten vuorovaikutuksella. Sanoilla on eri kielissä erilaisia sävyjä, eri kuulija ymmärtää sanan eri tavoin ja sanojen sisältämät merkitykset voivat muuttua aikojen saatossa. Olemme huomanneet, että yhdelle ystävyys on seuratyön ainoa mahdollinen kivijalka, kun taas toisilla siihen yhdistyy historiasta kumpuavia ummehtuneita mielikuvia. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia, vaikka puhutaan samasta sanasta.
Ja onhan ystävyys vahva sana. Kun Facebook oli kasvunsa huipulla 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, kavereita (friends) kutsuttiin siellä vielä ystäviksi. 1960-luvulla syntyneelle tutulleni meinasi olla ylivoimaista tulla facebookiin, sillä hänellä oli omien sanojensa mukaan vain kaksi ystävää. Hyvän päivän tuttuja ja kavereita oli satoja muitakin, mutta vain kaksi sellaista, joita voi tituleerata ystäviksi. Ehkä sama ongelma vaivasi muitakin, ja niin Facebook muutti ystävät jossain vaiheessa huomaamatta kavereiksi. Nyt tuttuni – ja monet muut – ovat aktiivisia facessa vailla tunnontuskia. Ystävyys on vahva tunne ja korkein sitoutumisen aste.
Venäjän kielen дружба on oman kokemukseni mukaan avarakatseisempi kuin suomen ystävä. Siihen mahtuu monenlaiset ystävyyden ja kaveruuden kirjot, eikä sana itsessään sisällä erityisiä sävyjä. Kuitenkin jos sanaan liittyy muita sanoja, esim. дружба народов, kansojen ystävyys, tulee siihen venäjässäkin tiettyä korkealentoisuutta ja menneen ajan leimaa.
Suomen kielessä ystävyyden ymmärtämiseen on vaikuttanut lyhenne YYA. Minua nuoremmille tiedoksi, että se tarkoittaa ystävyyttä, yhteistyötä ja antoa. Ei voi kieltää, että monelle on tätä kautta tulee ystävyydestä mielikuvia poliittisesta virallisuudesta, suomettumisesta ja hyssyttelystä. Minä ja muut 1980-luvulla syntyneet emme omakohtaisesti enää muista tätä ilmapiiriä, mutta olemme sen oppineet historiankirjoista. Myöhemmin syntyneillä ystävyyteen liittyvät mielikuvat ovat varmasti vielä neutraalimpia.
Loppujen lopuksi ystävyyskin on vain sana. Me Suomi-Venäjä-seuralaisetkin voimme varmasti elää, oli ystävyys sanana säännöissämme tai ei.
Minkälaisia mielikuvia sinulla liittyy ystävyyteen? Onko ystävyys mielestäsi yksi Suomi-Venäjä-Seuran tarkoituksista?
Järjestöpäällikkö Riku Savonen
