Friendship Societies in Europe – similarities and differences – seminaari
Järjestimme 4.11.2024 englanninkielisen seminaarin ystävyysseurojen historiasta Euroopassa. 80-vuotias Suomi-Venäjä-seura on luultavasti suurin edelleen toimivista seuroista, mutta ystävyysseuroja on ollut monissa muissakin Euroopan maista. Osa muistakin seuroista on edelleen toimivia. Seminaarissa kuultiin kuulumisia myös Tanskan ja Iso-Britannian seurojen historiasta ja nykytilasta. Tanskalainen Danish-Russian Association on luultavasti vanhin toimivista ystävyysseuroista, sillä sen satavuotias historia alkaa vuodesta 1924.
Ystävyysseurojen synty ja kehitys Euroopassa
Pia Koivunen (Senior lecturer, Turun yliopisto) kertoi ystävyysseurojen synnyn vaiheista. Neuvostoliitolla oli perustamisensa jälkeen tarve luoda suhteita ulkomaailmaan ja parantaa mielikuvia itsestään. Kulttuuridiplomatialla oli tärkeä rooli suhteiden parantamisessa ja “ystävyyden” käsite oli keskeinen osa siinä. Ensimmäiset ystävyysseurat perustettiin 1920-luvulla. Tanskan lisäksi niitä syntyi esimerkiksi Norjaan, Belgiaan ja Britanniaan. Ensimmäisillä ystävyysseuroilla oli usein suoria yhteyksiä maidensa kommunistisiin puolueisiin.
Ystävyysseurojen syntymisen toinen aalto nähtiin toisen maailmansodan päättyessä. Neuvostoliiton merkitys maailmanpolitiikassa oli kasvanut ja myös ystävyysseurojen yhteistyön merkitys lisääntyi. Suomi-Neuvostoliitto-seuran (1944) lisäksi seuroja syntyi 1940-luvun loppupuoliskolla mm. Ranskaan, Italiaan, Saksaan ja Ruotsiin. Ystävyysseurat olivat kylmän sodan aikana kansalaisjärjestöjä, mutta niillä oli usein tiiviitä suhteita myös Neuvostoliiton hallintoon ja kommunistiseen puolueeseen. Yhteistyön terminologiassa korostui rauha, ystävyys ja yhteisymmärrys. Neuvostoliiton tavoite oli luoda suhteita eri maiden työväenluokan edustajien välille. 1950-luvulta alkaen kulttuurin, koulutuksen ja matkailun merkitys yhteistyössä kasvoi.
Arvion mukaan vuoteen 1959 mennessä maailmassa oli noin 25 ystävyysseuraa. Ne olivat keskenään hyvin erilaisia, sillä kunkin maan tilanne vaikutti siihen millaisiksi seurat muodostuivat. Neuvostoliitto käytti myös erilaisia strategioita eri maiden ystävyysseurojen kanssa. Ystävyysseurat olivat usein linkkejä maan politiikan ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Neuvostoliiton hajottua 1991 jotkin seuroista lakkasivat olemasta (esim. Saksassa), jotkin vaihtoivat nimeä (esim. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa) ja joitakin uusiakin yhdistyksiä syntyi (Esim. Saksa ja Itävalta 2000). Vuoden 2022 vaikutuksia ystävyysseuroihin maailmanlaajuisesti ei ole vielä tarkemmin analysoitu.
Satavuotias Danish-Russian Association
Tanskalaisen Danish-Russian Associationin edeltäjä perustettiin 1924, mutta tälläkin järjestöllä on ollut useita eri vaiheita. Tutkija Kim Frederichsenin mukaan yhdistyksen historia voidaan jaotella neljään osaan: 1923-1940, 1940-1991, 1992-2014 ja 2014-nykyhetki.
Yhdistys syntyi osana ensimmäistä eurooppalaista ystävyysseurojen aalto. Toisen maailmansodan jälkeen seura oli keskeisessä roolissa Tanskan ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Toiminta oli luentoja, vierailuja, kulttuuritilaisuuksia ja matkoja – siis hyvin samantyyppistä toimintaa kuin Suomi-Neuvostoliitto-seuralla samaan aikaan.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen yhdistys teki pesäeroa menneen kanssa ja halusi olla riippumaton Tanskan poliittisista puolueista tai ulkovalloista. Se alkoi puhua myös demokratian ja ihmisoikeuksien näkökulmista. Kuitenkin avointa kritiikkiä Venäjää kohtaan vältettiin. Tämä muuttui vuonna 2014 Venäjän valloitettua Krim, jonka jälkeen todettiin, että yhdistyksessä voi olla erilaisia, kriittisiäkin näkemyksiä Venäjästä ja erilaisista näkemyksistä on voitava keskustella. Vuonna 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan Danish-Russian Association laati tiedotteen, jossa Venäjän hyökkäys tuomittiin. Tästä huolimatta tanskalainen yhteiskunta on suhtautunut epäluuloisesti yhdistykseen ja tilanne ei ole edelleen helppo. Yhdistyksessä on tällä hetkellä noin 300 jäsentä ja erilaiset luento- ja kulttuuritilaisuudet ovat suosittuja.
Iso-Britanniassa useampia seuroja
Iso-Britanniassa on tälläkin hetkellä useampikin Venäjän kulttuuriin liittyvä toimija. Tutkimusta ja kulttuurityötä on SCRSS:llä (The Society for Cooperation in Russian and Soviet Studies (SCRSS)), jonka juuret periytyvät jo vuonna 1924 perustettuun ystävyysseuraan. Lisäksi Lontoossa sijaitseva Pushkin House taas on “taiteen, kulttuurin ja sosiaalisten kohtaamisten tila, joka tutkii, haastaa ja keskustelee tämän hetken venäläisestä kulttuurista ja identiteetistä”.
Great Britain – Russia Societyn historia ulottuu vuoteen 1958, jolloin sen edeltäjä Iso-Britannia-Neuvostoliitto-seura perustettiin tarjoamaan epäpoliittisen kanavan Iso-Britannian ja Venäjän kulttuurikohtaamisiin. Neuvostoaikoina seura järjestikin monia kulttuurivaikuttajien vierailuja Isoon Britanniaan, kuten Juri Gagarin (1961), Jevgeni Jevtushenko (1962,1965), Andrei Tarkovski (1981) ja Tsingiz Aitmatov (1985). Politiikka on ennenkin vaikuttanut ystävyysseurojen suhteisiin, sillä vuonna 1980 seuran johtohenkilöt joutuivat peruuttamaan suunnitellun matkan Moskovaan Neuvostoliiton hyökättyä edellisvuonna Afganistaniin.
Neuvostoliiton hajottua seura muutti nimensä Britain-Russia Centreksi, jolla nimellä se toimi vuoteen 2002. Tänä aikana suorien kulttuurisuhteiden määrä Venäjälle lisääntyi huimasti. Vuonna 2002 yhdistys muutti nimensä nykymuotoonsa. Samalla se muutti muotoaan epäpoliittiseksi, itsenäisesti ja lahjoituksin toimivaksi organisaatioksi. Järjestön suojelijana toimii Kentin prinssi Michael. Järjestöllä on reilu 200 kutsuttua jäsentä. Nykyiseen toimintaan kuuluu puheenjohtaja David Brummellin mukaan vuosittain 15-20 luentoa ajankohtaisaiheista sekä East-West Review – lehden julkaisu. Tämän hetken ohjelmistossa on asiantuntijapuheenvuoroja paitsi Venäjästä, myös Ukrainasta ja muista lähimaista.
Suomi-Neuvostoliitto-seura SVS:n edeltäjänä
Professori Simo Mikkonen (Itä-Suomen yliopisto) esitteli erityisesti Suomi-Neuvostoliitto-Seuran (SNS) vaiheita. Mikkosen mukaan historia voidaan jakaa esimerkiksi seuraaviin osiin:
- Politisoitunut aika 1944-1955
- Vaaran vuodet 1944-1948
- Vuodet Suojasään alkuun asti
- Uuden suunnan etsintä 1955-1965
- Vaikutusvallan huipulla 1965-1980
- Monimuotoistuminen 1980-1991
Suomi-Neuvostoliitto-seura luotiin kulttuuriorganisaatioksi, mutta etenkin alkuvuosina Neuvostoliiton vaikutusvalta oli suurta. Heti sodan päätyttyä Suomeen lähetettiin neuvostoliittolaisia esiintyjiä, kuten puna-armeijan kuoro. Kulttuurivaihto oli alkuun yksisuuntaista ja katkonaista. Mikkosen mukaan kulttuurin tuonti näyttää ajoittuvan ensimmäisinä vuosina Suomen vaalien ajankohtien läheisyyteen. Esimerkiksi vuoden 1956 presidentinvaalien alla Suomea kiersi 3 neuvostoryhmää. Kulttuuriesiintyjät tekivät laajoja kiertueita ympäri Suomen.
Stalinin kuoleman jälkeen suojasään kautta myös SNS alkoi tehdä omia aloitteitaan ja kulttuuri- ja muu yhteistyö monipuolistui 1960-luvulla. Kuitenkin seuran puolipoliittinen rooli jatkui, mikä näkyi esimerkiksi seuran läsnäolossa valtiollisissa tilaisuuksissa. Lähestyttäessä Neuvostoliiton hajoamista seuran jäsenpohja monipuolistui. Kuitenkin kulttuuritoiminta haluttiin pitää epäpoliittisena ja Neuvostoliittoa kritisoivia ääniä ei kuultu.
Neuvostoliiton romahdettua seuran nimi muutettiin ensin Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysseuraksi (1991-1995) ja vuodesta 1995 Suomi-Venäjä-Seura (isosta alkukirjaimesta seura-sanassa luovuttiin vuonna 2019). Myös Suomessa ystävyysseuran kansalaisyhteydet monipuolistuivat voimakkaasti heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
Yhteenveto
Seminaari koettiin tarpeelliseksi avaukseksi, jota toivottavasti jatketaan. Yhdessä todettiin, että ystävyysseurojen historia kaipaisi enemmän tutkimusta. Eri maiden ystävyysseuroilla on ilmeisesti ollut neuvostoaikoina jonkinlaista yhteistoimintaa, mutta tätä ei ole vielä tutkittu. Myös seurojen kohtaloita ja nykypäivää olisi hyvä selvittää laajemmin. Suomen, Tanskan ja Iso-Britannian seuroilla on esimerkiksi nykytoiminnassa paljon yhtäläisyyksiä, joskin myös eroja. Tiedossa on, että joitakin muitakin seuroja olisi vielä hengissä Euroopassa ja myös toisenlaisia kehityskulkuja. Yhteistyölle on siis tilausta jatkossakin.
Seminaarin materiaalit on tilattavissa osoitteesta svs@venajaseura.com
Kuvat: Pia Koivusen, Kim Frederichsenin, David Brummellin ja Simo Mikkosen esitykset 4.11.2024
