Teksti: Riku Savonen
Kuvat: Sergei Stroev
Asumaton Talanin pikkusaari Venäjän Kaukoidässä on valtava merilintujen yhdyskunta. Lintuharrastus vei tamperelaisen Sergei Stroevin vuonna 2019 kohteeseen, jonka vain harva on nähnyt.
Talanin lintusaari ei ole suurelle yleisölle tuttu. Tamperelainen lintuharrastaja Sergei Stroev on kuitenkin päässyt sinne.
Talan sijaitsee Venäjän itärannikolla, Tyyneenmereen kuuluvan Ohotanmeren Tauinlahdella. Koko on vain noin 1×2 kilometriä. Manner on lähellä, mutta rannikko on pitkälti asumatonta. Lähimpään kaupunkiin, Magadaniin, on linnuntietä 100 kilometriä.
Vakituisia asukkaita Talanilla ei ole. Kesäisin pienellä biologisella asemalla asuu tutkija ja 1-2 avustajaa. Lisäksi satunnaisia retkikuntia saattaa piipahtaa.
Ihmisten sijaan lintuja riittää. Niitä on kymmeniä- tai jopa satojatuhansia.
Laboratorio toi Suomeen
Sergei Stroev (s. 1977) on lähtöisin Leningradista. Seitsemän ensimmäistä vuotta hän asui kaupungin ulkopuolella Roštšinossa (ent. Raivola).
Stroevilla on tohtorintutkinto Pietarista. Suomeen hän tuli vuonna 2001 Tampereen yliopiston ja Venäjän Akatemian I. P. Pavlovin fysiologian instituutin yhteisprojektien kautta. Tampereen yliopiston lääketieteen laboratoriossa tarvittiin tutkijaa yhteiseen teemaan.
– Professorini ehdotti paikkaa minulle, mutta minulla itsellänikin oli kiinnostus lähteä ulkomaille, kertoo Stroev.
Yliopiston laboratorioissa tehtiin rottatutkimusta, josta saatiin tietoa valmistavan harjoittelun vaikutuksesta aivojen vakavan hapenpuutteen vaurioiden estomekanismeihin. Stroevin englanninkielinen tohtorin väitöskirja aiheesta valmistui vuonna 2014.
Samana vuonna yliopiston uudistuksissa laboratorio suljettiin ja työt sen tutkijoilta loppuivat. Koska Stroevin tutkimusala on hyvin spesifi, työllistyminen on ollut vaikeaa. Stroev pohti paluuta Venäjälle, mutta hän oli jo ehtinyt kotiutua ja hänellä oli pysyvä oleskelulupa. Niinpä hän jäi Tampereelle.
Itsenäinen ornitologi
Vapaa-ajan täyttäjäksi alkoi muotoutua lintujen bongaus.
– Linnut ovat harrastus. Koulutukseni oli yleisbiologiaa, erikoistumisena biokemia, fysiologia ja molekyylibiologia. Käytännön ornitologiaa (lintutiedettä) oli yliopistossa vain viikko. Työttömyyden alkaessa, kun aikaa oli paljon, aloin tarkkailla lintuja. Sitä varten ostin digikameraani pitkän polttovälin objektiivin, kuvailee Stroev harrastuksen alkua. – Parissa vuodessa pääsin vanhan opiskelukaverini, ammattilaisornitologi ja eläinaiheista tunnetun taiteilija Tatjana Petrovan neuvoilla kärryille linnuista, mutta en ole edelleenkään ammattilainen.
Stroev ei kuulu lintuseuroihin, mutta lintutorneilla jutellaan muiden harrastajien kanssa. Autottomana hän bongailee siellä, minne pääsee julkisilla tai kävellen. Tampereen seudulla hyviä lintupaikkoja on esimerkiksi Iidesjärvellä, Hatanpään Arboretumissa ja Siivikkalassa. Mieluisia bongauksia ovat olleet esimerkiksi kaakkuri, sepelhanhi, merikotka, sääksi, pyy ja lapasorsa.
Teimme haastattelun venäjäksi maaliskuun alussa, aiheeseen sopivasti Metsossa. Reima ja Raili Pietilän suunnittelema Tampereen pääkirjasto muistuttaa lintuperspektiivistä metsoa soitimella. Stroevillekin metso on tuttu, muutaman kerran se on suorastaan käynyt kimppuun.
Stroev kertoi myös tuoreesta elämyksestä:
– Kolme päivää sitten näin kanahaukan, joka ei yleensä pidä avoimesta tilasta. Nyt se istui Pyhäjärven jäällä ja kalusi fasaania. Antoi minun lähestyä viiden metrin päähän.
Erilaiset ja samanlaiset linnut
Venäjällä Sergei Stroev on Talanin lisäksi kuvannut Leningradin ja Irkutskin alueilla, Jakutiassa ja Kauko-Idässä.
– Pähkinänakkeli on Leningradin alueella (Lenoblast) yhtä yleinen lintulautalintu kuin talitintti, mutta Tampereella en ole nähnyt sitä. Vain kerran olen nähnyt kyhmyjoutsenen, vaikka Pietarissa ja Lenoblastissa sen voi nähdä useammin kuin laulujoutsenen. Lenoblastissa mustavaris on tavallinen lintu, erityisesti keväällä, mutta Tampereen ympäristössä en ole sitä havainnut. Toisaalta Lenoblastissa en ole kertaakaan kohdannut härkälintua, kaakkurista puhumattakaan.
Lintujen nimillä on eroja suomessa ja venäjässä. Esimerkiksi аист ja цапля ovat suomeksi haikaroita (katto- ja harmaahaikara), vaikka lajit eivät ole läheistä sukua. Kaakkuri ja kuikka taas ovat lähisukulaisia, mitä ei suomenkielisistä nimistä voi päätellä. Venäjäksi molemmat ovat гагара (краснозобая/чернозобая). Astronautti Juri Gagarin olisi suomeksi Yrjö Kuikkanen tai Kaakkurinen.
Samojakin nimilogiikoita on. Vaikka harakalla ja meriharakalla ei ole muuta yhteistä kuin ulkonäkö, venäjäksikin ne ovat harakoita: сорока ja кулик-сорока.
– Biologiaa on vielä helppo kääntää. Yhteiskunnan ilmiöiden kanssa on jo huomattavasti vaikeampaa, toteaa Stroev.
Matka Talanille
Talanin saarelle Sergei Stroevin vei onnekas sattuma vuonna 2019. Hän huomasi Pietarissa ollessaan Vkontaktessa (”Venäjän Facebook”) ilmoituksen: Talanin zapovednikiin (luonnonsuojelualue) etsittiin kesäksi vapaaehtoisia. Majoitus ja ruoka olisivat ilmaisia.
Matka Magadaniin piti maksaa itse, mutta sieltä olisi ilmaiskuljetus Talanille ja takaisin. Itse tilattuna kyyti olisi ollut kalliimpi kuin lento Pietarista Magadaniin.
– Minulla oli aikaa. Otin yhteyttä tutkimusretken johtajaan. Hän vahvisti, että voi ottaa minut. Tutkimusten johtaja Elena Golubova asui Magadanissa. Hän on alkujaan kasvitutkija, mutta erikoistunut viime vuosikymmeninä lintuihin. Talanilla hän on tutkinut lintuja jo vuosia.
Eristyneellä saarella eläminen on selviytymistä, ja samalla Golubovan pitäisi tutkia. Avustajat hoitavat käytännön töitä. Stroev huolehti polttopuista, lämmityksestä ja vedensaannista.
Saari on puuton, mutta meri tuo rantaan runsaasti ajopuuta polttopuuksi. Juomavettä tuotiin mantereelta ja myös sadevettä hyödynnettiin. Saarella on kaksi pientä järveä, mutta lintuyhdyskunnan ulosteista niihin päätyvien runsaiden typpiyhdisteiden vuoksi vettä ei voi juoda.
Toinen avustaja, Polina, vastasi ruokahuollosta. Mukana tuodun ruuan lisäksi myös luontoa hyödynnettiin, esimerkiksi kalastaen ja simpukoita keräämällä.
Työtä oli päivittäin vain pariksi tunniksi, joten Stroevillakin oli paljon vapaa-aikaa lintujen kuvaamiseen. Saarella on piilokoju, josta lintuja pääsi kuvaamaan lähietäisyydeltä.
Veikeät töyhtökiislaset
Talanin tunnusomaisimmat lintulajit kuuluvat ruokkeihin (lat. Aethiidae). Merkittävin on töyhtökiislanen. Seistessään se näyttää kyyhkysen ja pingviinin risteymältä. Ilmestys on hauska, lintu vaikuttaa ikään kuin hymyilevän. Vaikutelman luovat komea töyhtö ja nokan muoto.
Töyhtökiislanen on seurallinen ja sosiaalinen lintu, jonka pienen koiran haukkua muistuttava ääni täyttää Talanin kesäkuussa. Sillä on linnuksi poikkeuksellinen hajuaisti, jolla on suuri merkitys sosiaalisessa käyttäytymisessä. Töyhtökiislasen on kuvattu tuoksuvan appelsiinilta. Lisäksi parville on tyypillistä koordinoitu liikehdintä.
Talanin töyhtökiislaspopulaatio on pienentynyt merkittävästi. Vuonna 2019 niitä oli vielä 10000-12000 yksilöä, mutta Elena Golubova on kertonut niitä olleen aiemmin jopa miljoonia. Töyhtökiislaset eivät enää lisäänny Talanilla. Ne palaavat pesäkoloilleen ja munivat, mutta haudonta ei onnistu.
Maailmanlaajuisesti töyhtökiislasella ei ole hätää, mutta Talanin populaatio on ollut poikkeuksellinen, koska yleensä töyhtökiislaset eivät viihdy suljetuilla merenlahdilla. Stroev ei syyttäisi vähenemisestä suoraan ilmastonmuutosta, vaan kyseessä lienee paikallinen tekijä. Mahdollisesti merivirtojen reitti on siirtynyt, vaikuttaen töyhtökiislasen pääravintokala krillin vähenemiseen.
Lintukanta vanhenee ja pedot harventavat sitä. Kiislasia päätyy muuttohaukan ja ketun suihin. Kettuja on päätynyt saarelle talvisin jäitä pitkin.
– Kun saavuimme Talanille, yksi kettu taisteli viikon meitä vastaan merkkaamalla rakennukset hirveänhajuisella nesteellä. Lopulta kettu totesi hävinneensä taistelun ja alkoi seurata minua kuin kesy koira, kertoo Stroev kohtaamisista kettujen kanssa.
Hapsukiislanen on jo kadonnut saarelta. Punanokkakiislasia voi vielä nähdä. Muilla Talanin yleisillä lajeilla, kuten töyhtö- ja isolunneilla, sekä pohjan- ja eteläkiislalla menee edelleen hyvin, joten Talanin asema lintuparatiisina on vielä vakaa.
Talan elää kuvissa
Käydessään Silta-Valmennuksen kotoutuskursseilla Sergei Stroev ehti käydä läpi noin puolet 50 000:sta Talanilta kertyneistä kuvista ja videoista.
Huhtikuun 2026 lopussa Stroev piti venäjästä suomeen tulkatun luennon Talanista pääkirjasto Metsossa Tampereen Suomi–Venäjä-seuran järjestämänä. Stroev on vetänyt myös lintukierroksia Tampereella. Hän myös kirjoittaa nettiin lintutarinoita ja esseitä.
Talanin lintukuvien näyttelyjä on vuodesta 2023 ollut Tampereella järjestetty jo viisi. Näyttelyn kuvat ovat Stroevilla helposti liikuteltavassa muodossa, joten näyttelyn järjestäminen muuallakin on sovittavissa. Näyttely sopii esimerkiksi kirjastoihin.