KVN – Iloisten ja nokkelien kerho – on joukkuekilpailu, jonka lähin suomalainen vastine saattaa olla Putous. Sillä erotuksella että KVN ei aiheuta myötähäpeää, vaan on itse asiassa hauska. Murmanskin joukkue pärjäsi ohjelman uuden kauden avausjaksossa hyvin, ja jakson voi halutessaan katsoa kokonaisuudessaan Youtubesta (https://www.youtube.com/watch?v=44PRPPsGjKo) ennen juonipaljastuksia:
Kaudella 2014 KVN:ssä kilpailee 20 joukkuetta, joista 12 on ohjelman historiassa aivan uusia esiintyjiä. Ohjelman historia ei ole aivan lyhyt: Moskovassa järjestettiin 1957 nuorisofestivaali, ja jotain nuorten ohjelmaa haluttiin myös televisioon. Tuolloin alkunsa sai KVN:n edeltäjä ”ВВВ” ”Вечер веселых вопросов” eli ”Iloisten kysymysten ilta” joka päättyi – hmm.. – jonkinlaiseen hässäkkään.
KVN pyöri nykyisellä nimellään КВН Клуб Веселых и Находчивых vuosina 1961-1971. Ohjelman virallisilla sivuilla KVN rinnastetaan vaatimattomasti uuden ajan symboliksi, sillä Stalin haudattiin vain muutamia päiviä ennen ohjelman alkua. Ohjelma kuitenkin loppui, koska se joutui kovaan sensuuriin. Ohjelman tekijät kertovat että jopa puvustukseen ja maskeeraukseen puututtiin: esimerkiksi parrat olivat kielletty, koska ne saattoivat muistuttaa Leniniä tai Marxia. Ohjelma meni lopulta tauolle pitkäksi aikaa, ja alkoi uudelleen vuonna 1986.
Kiinnostavinta, ja perinteitä kunnioittavaa nykyisessä KVN:ssä on se, että joukkueet tulevat eri puolilta Venäjää – ja juuri nyt erityisen kiinnostavaa että 2014 kierroksella mukana myös Ukraina (Odessa), joka on osallistunut aiemminkin, ja on ilmeisesti yksi aiemmista suosikkijoukkueista. Ohimennen mainitsen, että ainoa Ukrainaan liittyvä vitsi, jonka bongasin, tuli Tjumenin joukkueelta, ja se meni lyhykäisyydessään jotenkin näin: Joukkueen jäsen sanoo toiselle: ”Kysyn Vitja sulta nyt kuin Putin Janukovitsilta, oot sä ihan normaali?”
Oli se kai yleisön mielestä hauskaa. Tjumenilla oli myös joku pieni gei-propagandaläppä, ja viiksekästä tuomaria nauratti gibboni. Mutta toisaalta, ketä ei naurattais gibboni?
Joukkueiden esityksissä oli siis ennalta kirjoitettuja sketsejä, tanssia, laulua, uudelleensanoitettuja biisejä, pienoisnäytelmiä (Sota ja Rauha lyhennettynä neljään minuuttiin) ja ihan perinteisesti luettiin vitsejä paperista – pudotuspelinä.
Tällä kaudella on siis mukana joukkue Murmanskista, ja tunnustan että yllätyin positiivisesti. Jo reilun minuutin pituisen insertin aikana nauroin kahdesti. Murmanskin joukkueen vitsi rakentuu kylmään pimeään pohjoiseen ja oman joukkueen mollaamiseen. Tuomaristo rakasti joukkuetta, ja joukkue lähti avausjakson voittajana Tjumenin ja Odessan joukkueiden kanssa jatkoon. Pidemmän päälle Murmanskin joukkueen teemaan kuuluva suupielistä alaspäin kääntyvä vähättelevä hymy voi kääntyä itseään vastaan. Kiinnostavaa nähdä, jalostuuko vitsi seuraavalla tasolla.
Ohjelma oli kyllä ihan älyttömän pitkä – melkein 2 tuntia. Jos et jaksa katsoa koko jaksoa, katso ainakin insertti kohdasta 5:20 ja tuoliläppä alkaen kohdasta 33:00. Niiden perusteella voi ihan hyvin päättää, onko hauskaa vai ei.
Ainiin, ja Penzan joukkueen sketsi kertoo myös että edes Pushkin ei olisi osannut sanoittaa hittibiisiä Натали – О Боже какой мужчина paremmin. 😉
Jenni Similä
Kirjoittaja on venäjää puhuva FM, joka asuu Venäjän pohjoisimmassa kaupungissa Murmanskissa. Alkuperäinen teksti on julkaistu 4.3.2014 osoitteessa http://arkinenmurmansk.com/2014/03/04/kvn/