Osa 2. Byrokratia ja opiskelijaelämä
Terrrrrvetuloa Moskovaan ja opiskelijaelämän arkeen. Niin kuin aikaisemmin olisi luullut, opiskelu olisi ollut jo ensi viikolla täydessä vauhdissa, mutta ei kuitenkaan nyt innostuta. Hetken jo ehdimme luulla, että kaikki sujuisi kuin rasvattu, mutta kun seikkailee ilman apuvälineitä byrokratia-viidakossa, niin kaikkea sattuu ja tapahtuu!
Saapumisemme jälkeen on mennyt hiukan lujaa. Saapumispäivämme eli torstai, perjantai, lauantai, maanantai, tiistai, torstai, perjantai, lauantai sekä maanantai ovat menneet kohtuullisen sekavissa tunnelmissa tai vähintäänkin alkoholin täyttämissä meiningeissä. Tästä voikin hyvin päätellä, että vaihto-opiskelijoilla on hyvät oltavat kun kaikenlaista tapahtumaa järjestellään lähes joka päivä.
Monia hyvin mieleenpainuvia kokemuksia kertyi matkan varrella, mutta kerrataanpa ne parhaimmat. Viikko saapumisemme jälkeen, oli jonkinnäköiset kekkerit Moskovan upeassa yökerhossa eli Lookin’ Roomsissa. Jos joku kysyy, että käytettiinkö kyseisenä iltana järkeä ollenkaan, niin vastaus on että ei. Koska matkalle oli saatu mukaan turkinpippureita, piti näin suomalaisena opettaa muunmaalaisia ihannoimaan vodkan sekä karkkien ihanaa symbioosia. Allekirjoittanut yritti maistatuttaa turkinpippuri-shottipulloaan, mutta jostain syystä lähes kukaan ei pitänyt mausta. Tämähän johti väistämättä ko. herran vahvaan alkoholisoitumiseen jo baariin astuessa. Tämän takia muistikuvia ei juuri ole ja sen vuoksi uusi ranskalainen ystäväni kysyi minulta, että ”Miksi sinua kannettiin kahden turvamiehen toimesta ulos baarista 2 aikaan?”. Noh, ainoat muistikuvat illasta ovat oksentaminen yökerhon ulkopuolella, sekä hyvin ”kasuaali” small-talk muutaman venäläisen jantterin sekä yhden kinkun kanssa. Kuitenkin kun itsesuojeluvaisto on hyvin korkealla, olin painanut mieleeni vähäisellä venäjän kielelläni meidän asuntolan osoitteen, jonne henkilökohtaisen taksini kanssa suunnistin. Luulisi, että minut olisi löytänyt huoneeni sängystä nukkumasta, mutta koska en ollut tajunnut hakea avainta huoneeseemme, olin sammunut huoneemme etuoven ulkopuolelle, mistä minun taistelutoverini Sebastian minut löysi siinä 6 aikaan aamulla. Olin kuitenkin shottilasin tajunnut/onnistunut nappaamaan baarista mukaani!
Mutta koska torstaina oli mennyt lujaa ja perjantai oli kohtuullisen heikko olo, niin oli hyvä ottaa muutama korjaussarja illemmalla. Kävimme hyvin herrasmiesmäisesti syömässä läheisessä pubissa/ravintolassa, sekä nauttimassa parit alkoholiannokset ennen asuntolaan paluuta. Ei vaan.. Seuraamme lyöttäytyi aikaisemmin reissullamme tapaamamme venäläisnainen sekä muutama hänen ystävänsä. Siinä sitten yllättäen alkoikin seurassa maistumaan, sekä totta kai pienen briiffin saimme vodkan juonnista, joka johti väistämättä siihen että ilta ei heti päätynytkään asuntolaamme. Tästä sitten parin yökerhon kautta, jotka ei-suomalaiseen tapaan olivat niin täynnä että siellä ei mahtunut liikkua ja porukka tanssi pöydillä kuin viimeistä päivää. Jos jotain pitää suositella niin Гадкии Койот, eli suomalais-international meiningillä Coyote Uglyyn. Jos joku ei kyseisen nimistä elokuvaa ole nähnyt niin googlettakaa sitten. Henkilökunta värisee ympäriinsä omanlaistansa seksuaalista energiaa tanssimalla baaritiskien päällä sekä esimerkiksi suihkauttamalla vettä yleisöön. Toki jos tanssijalkaa vipattaa, saa itse myös nousta tiskille tanssimaan. Mutta jos olet mies, älä yritä! Koska tätä kokeiltiin pienessä adrenaliinivirtauksessa, mutta se päättyi siihen, että iso venäläinen kalju mies repi minut alas ja ilmoitti, että tämä ei käy. Lähes millisekunnissa ymmärsin asian. Tämä episodi päättyi siihen, että ko. venäläisnainen kutsui minut ja taistelutoverini asunnolleen, jossa nautimme viski-kolaa suurella antaumuksella sekä puhuimme venäjäksi ja Venäjästä. Mutta aamulla koitti suurin hämmästys: vaikka kyseinen neiti oli illalla laittanut meille sängyt valmiiksi (lakanat yms.), aamulla hän tuli kysymään, että maistuisiko aamupala ja kahvi. Totesin lähes mikrosekunnissa, että mikä ettei. Huomasin myös sen jälkeen, että vaatteemme olivat joko viikattuna tuolilla vieressämme tai roikkuivat henkarissa. En tällaista vieraanvaraisuutta ole ennen koskaan kokenut. Tähän vielä lisätään se, että lähimmälle metroasemalle oli noin 15 minuutin kävelymatka ja hän ystävällisesti saattoi meidät asemalle aamupalan jälkeen. Suomi-Venäjä vieraanvaraisuus 0-1 000 000.
Mutta sitten itse kouluun. Sen piti alkaa kyllä aikaisemmin, mutta jostain tiedostamattomasta syystä, se ei alkanutkaan sitten ajallaan. Yliopistossa ei itseasiassa oltu täysin varmoja että milloin opiskelumme alkavat, mikä vaikeutti pirun omituiselta. Tähän kun liitetään kaikennäköiset paperityöt, niin sekametelisoppa on valmis. Aluksi piti jossain venäläisessä pankissa käydä maksamassa joku koulun oma rekisteröitymismaksu. Jonka jälkeen päästin muuhun sekoiluun mukaan. Kuvitelkaa kuinka helppoa olisi tehdä tilisiirto maksaakseen asuntolan vuokran, mutta ei. Tämä ”projekti” koostui noin kolmesta miljoonasta eri toimintavaiheesta. Tai oikeastaan siitä, että aluksi kirjoitimme ”vuokrasopimuksen”, joka oli noin 9 sivun pituinen. Sen jälkeen kun halusimme maksaa vuokran, piti käydä vuokrasopimus kädessä rakennuksessa X, selittää turvamiehille venäjäksi mitä olemme siellä tekemässä, käydä toimistossa, josta sai kuitin/maksutositteen ja sen jälkeen vasta pääsimme maksaa vuokran. Olisihan se mennyt liian helposti jos sen olisi vaan voinut maksaa käteisellä itse asuntolassa… Koska varsinaisesta koulunkäynnistä ei ole vielä niin paljoa kokemusta, jätetään se sikseen.
Venäjällä muutenkin kaikesta ylimääräisestä tykätään. Asuntolassamme on siis vartijat, joiden ohi ei pääse, jos ei ole olemassa kulkulupaa. Samanlainen kulkulupa pitää olla myös yliopistolla. Tämä olikin huvittavaa, koska olin hukannut oman kulkulupani yliopistoon ja en päässyt yhtenä aamuna tunnille ollenkaan tämän takia. Pieni juttelu koulun international officen kanssa ja sitten saatiin homma toimimaan, tosin jouduin hankkimaan joka päivä viikon ajan yhden kerran kulkuluvan joka kerta kun halusin kouluun mennä, which was nice. Noh, asuntolaamme ei myöskään pääse eikä sieltä voi poistua kello 01-06 välillä, koska ja koska. Joko sitten käy yhdellä tai tamppaa maailmanloppuun asti discossa, jotta pääsee takaisin nukkumaan, valinta on sinun. Laitoimme myöhemmin omat opiskelijakorttihakemuksemme metrolippua varten vetämään ja niiden tuloksia odotellaan hyvin mielenkiintoisesti. Hakemuksen täyttämiseen vaadittiin lähes filosofian maisterin tutkinto sekä 25 muuta ylimääräistä tietoa Venäjän byrokratiasta. Tämän vuoksi olikin hyvä, että buddymme täytti minun ja Sebastianin hakemuksen, jossa myös piti olla millintarkka valokuva itsestään. Jos kuva oli vähääkään liian suuri ruutuun nähden, hakemus kuulemma hylätään samantien.
Noh, tästä ei missään nimessä lannistuttu. Tässä vaiheessa totesimme jo, että todennäköisesti seuraavat 5 kk tulevat byrokratian suhteen olemaan samanlaisia, joten ei huolehdita, vaan sopeudutaan ja nautitaan. Parin viikon Venäjällä olon jälkeen tuli myös todettua, että ei missään nimessä kannata olettaa mitään, koska kaikki tulevat olemaan kuitenkin suhteellisia yllätyksiä. Tämä on se hieno asia Venäjässä, jota monet ei vaan ymmärrä. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Jossain vaiheessa käymme ilmeisesti tutustumassa Pietariin, joten jälkiraporttia sieltä saamme odottaa mahdollisesti.
Da svidanja, vsivo harosheva!
Ni perezhevai!
Jesse Murtomäki
Kirjoittaja on nykyään vodkan ja venäläisen ruoan suuri ystävä, joka rakastaa venäläisiä anekdootteja.