Osa 5. Vähän faktaa Moskovasta ja muuta sekalaista
5-6 viikon palloilun jälkeen tässä metropolissa, arkipäivät ovat alkaneet normalisoitua ja rutiineita on tullut päiviin mukavasti. Ensi alkuun tämän sekamelskan keskellä taisteleminen uuvutti pienen suomalaisen voimat aika nopeasti, mutta nyt kun ympäristö ja tavat alkavat tulla tutuksi, normaalit jokapäiväiset asiat rullaavat hienosti eteenpäin.
Ihmettelimme Sebastianin kanssa aluksi, että miksi kukaan ei käy samassa kaupassa kuin me sekä miksi meillä palaa ruokaan hirveä määrä rahaa. Syy selvisi siinä, että ”lähikauppa” taisi ollakin paremmalle väelle tarkoitettu hienostokauppa. Tästä lähtien shoppailemmekin Перекресток -kaupassa, jossa hintataso on huomattavasti alhaisempi kaikkien tarpeellisten tuotteiden löydyttyä kaupasta kuitenkin. Perinteisiä suomalaisia tuotteita löytyy kanssa hyllyiltä aika paljon, mikä oli mieluisa yllätys. Kuitenkin tuotteiden hinnoittelusta näkee selvästi, mitkä ovat venäläisiä ja mitkä tuontikamaa. Silmään iski vuohenjuustopaketti, joka maksaa lähikaupassani 3 – 3,5 € ja Moskovassa sama paketti maksaa siinä 8 – 9 € tuntumassa. Leikkeleetkin ovat jostain ihmeen syystä hirveän hintaisia. Mutta loppujen lopuksi yleinen hintataso ei hirveästi eroa Suomen hinnoista. Tietyt tuotteet ovat paljon halvempia kuten kaali, porkkana ja sipuli, ja tämän vuoksi onkin tullut tehtyä rutkasti noista aineksista ruokaa.
Paheista pitäville Moskova tarjoaa venäläisen tapaan halpoja antimia. Tupakka-aski kustantaa sen 1 €, ja jos haluaa laatua, niin joutuu pulittamaan ainakin 1,5 €. Tätä pahetta saa sitten harjoittaa vapaasti lähes joka kolkassa, mikä saattaa olla epämukavaa porukalle, jotka eivät kessua tykkää poltella. Siihen samaan syssyyn saadaan sitten viina. Votka on halpaa kuin saippua sekä muutkin alkoholijuomat, puna- ja valkoviini pois lukien. Vodkapullon saa kaupasta siitä 5 € ylöspäin ja pubeissa/baareissa siitä joutuu pulittamaan keskimäärin 25 € pullo. Hienommassa yökerhossa tämä lysti kustantaa noin 50 – 60 € paikasta riippuen. Vaikka vodka on suunnattomasti halvempaa kuin Suomessa, se on myös huomattavasti paremman makuista, minkä takia siitä saattaa jopa pitääkin.
Viiniin en itse koskisi enää ollenkaan. Hyvästä pullosta saa kaupassa pulittaa noin 15 € ja baareissa ei taideta täysin tajuta viinin maun ja tarjoilemisen päälle. Parissa baarissa mistä olen viiniä tilannut, viinin lämpötila vaihtelee kylmästä kuumaan sekä maku vaihtelee virtsasta ihan-ok- asteelle. Kuohuviini on asia erikseen, ja sitä saa kohtuullisen halvasti ja jopa itse pidän tuosta venäläisen kuoharin mausta enemmän kuin niistä normaaleista halpispulloista, mitä Alkosta saa.
Suureksi hämmästyksekseni olut on kuitenkin suosituin juotava Venäjällä. Tuopin saa kapakoista siinä 2,5 € hujakoilla sekä yökerhoissa noin 5 – 6 €, mikä yllättää suomalaisen positiivisesti. Oluen mausta en voi sanoa mitään, koska oma juomatottumukseni orientoituu enemmän venäläiseen vodkaan, mutta kanssatovereilla ei ole ainakaan ollut mitään valittamista kertaakaan.
Metro! Ahh, tuo ihana vempele. Venäläinen metro edustaa kaikessa elementissään lähes vastakohtaa Helsingissä kohtaamallesi kulkuneuvolle. Ensinnäkin metrokartta on järjettömän iso lähes kahdella sadalla asemallaan sekä kahdellatoista linjallaan. Toiseksi metroasemat edustavat arkkitehtuuriltaan jotain aivan erilaista mihin Suomessa on tottunut. Metroasemat ovat koristeltu neuvostohenkisesti kaikenlaisilla patsailla, reliefeillä, maalauksilla, kattokruunuilla ja tunnelma on hyvinkin nostalginen omalla kauniilla tavallaan. Vakaalle kommunistivihaajalle tunnelma saattaa aiheuttaa sydänkohtauksen, joten jos patoutumia löytyy, niin taksi on kulkuvälineenä sopivampi. Metroasemat ovatkin eräänlaisia turistikohteita arkkitehtuurinsa ansiosta sekä myös kulttuurishistoriallisia kohteita. Kolmanneksi: koska metro on niin järkyttävän iso järjestelmä Moskovassa ja monen miljoonan ihmisen kulkuväline, liikenne ja härdelli metrossa on lähes psykedeelistä.
Aiemmin itseäni harmitti, jos matkusti metrossa, kun ei päässyt istumaan penkille (vaikka 4 ihmisen penkkivälissä oli kulmassa yksi pieni paikka). Moskovassa saa olla tyytyväinen jos ympärillä oli edes elintilaa ympärillään noin 10 senttiä joka suuntaan. Varsinkin kun aamulla saavuimme ensimmäisen kerran Moskovaan, matelimme eteenpäin 0,1 metriä sekunnissa, koska ruuhka-aikoihin porukkaa on niin paljon, että yhtään ylimääräistä liikkumistilaa ei ole. Tämä korostuu vielä enemmän isoimmilla asemilla, jotka sijaitsevat linjojen risteyskohdissa. Neljänneksi ja viimeiseksi: tuo metro on Moskovassa äärimmäisen toimiva ratkaisu liikkumiseen. Junia tulee parin minuutin välein, joten mitään ylimääräisiä aikatauluja ei tarvitse tuijotella. Myöhään illalla on asia erikseen, mutta silti odotusaika ei ole Suomen metroon verrattuna pidempi. Hintakin on vain 28 ruplaa per matka eli noin 70 senttiä. Yhdellä lipulla pääsee siis ihan mistä asemalta mihin tahansa asemalle, joten touhu on myös halpaa. Liput aina leimataan maassa jököttäviin rautamötiköihin, ja jos kulkee portista läpi ilman leimaisua, portti iskeytyy eteesi noista rautamötiköistä, jolloin eteenpäin ei pääse. Jos on kiire ja lippua ei ole, voi yrittää ottaa tukea näistä laitteista ja hypätä koko touhun ylitse. Rehellisesti sanoen en tiedä voiko siitä seurata jotain. Itse olen tämän pari kertaa suorittanut kiireessä ja nähnyt monen muunkin tekevän samoin. Tästä on vain seurannut vähän vanhemman virkailijarouvan pilliinvihellys, eikä muuta. Mutta totta kai 70 sentin säästö ei nyt ole ehkä ihan sen arvoista että jotain voi käydäkin.
(Jos haluaa pikaisen tutustumisen niin seuraa alla olevaa linkkiä, jos se ei riitä, niin lentoa vain Moskovaan. www.regent-holidays.co.uk/blog/5-of-the-best-moscow-metro-stations/)
”Taksit” eli pimeät taksit ovat myös hyvä kulkuväline. Jos haluaa olla täysin varma taksimatkastaan niin voi ottaa virallisen taksin, mutta pimeät taksit ovat suhteellisen yleisiä ainakin Moskovassa, ja ilmeisesti se on täysin normaali tapa myös liikkua. Pienenä vinkkinä kuitenkin (luki myös meidän Venäjän kielen oppikirjassamme): kannattaa kuitenkin katsoa mihin taksiin on astumassa, jos etupenkit ovat täynnä ja takana istuu kaksimetriset Pavel ja Igor, jonka keskelle pääset istumaan, ei kannata tähän taksiin ahtautua. Myös yksin ei ole välttämättä hyvä matkustaa, koska jotain voi aina käydä. Taksimatkat ovat yleisesti yllättävän halpoja ja muistelisinkin, että meidän taksimatkamme ei ole vielä maksanut 500 ruplaa enempää. Yleensä kannattaa myös tinkiä, koska ensimmäiset hinnat eivät ole niitä optimaalisimpia. Kun on tottunut Helsingissä makselemaan yksin tai kimpassa 35 – 40 € takseja, niin tuo 12 euron taksikulun jakaminen ei hirveästi lompakkoa kuluta. Hauskinta oli kuitenkin kun synttäreitteni jatkoksi lähdimme klubilta myöhään aamulla ja nappasimme pimeän taksin. Ajurinamme oli ulkonäöltään 50 jo täyttänyt viiksekäs herrasmies, jolla oli kitara takapenkillä. Koska kitara on soittoa varten, kotimatkamme taittui Antonin näppäillessä rauhallisia sointuja kitaralla auringonnousu taustalla ja lintujen viserrellessä.
Pari vinkkiä napostelevan suhteen:
- – Pitkän illan jälkeen, kannattaa vierailla ehdottomasti Stardog!s- grilleillä/snägäreillä. Näistä saa pirun hyviä, kunnollisia hodareita, jotka maksavat 100 ruplaa kappale. Grilleiltä saa muutakin, mutta nuo hodarit ovat pelastaneet meidän myöhäisillan jo monesti. Suosittelen.
- – Ei kannata olla epäluuloinen asematunneleitten mummeleita kohtaan. Pikku naposteltavat ovat yllättävän hyviä, ja suosittelenkin maistamaan esimerkiksi slojkia, tuollaisia pasteijan tapaisia taikinaherkkuja.
En tiedä kuka keksi idean, mutta olemme suunnitelleet lähtevämme käymään Sochissa, tuossa tulevassa olympiakaupungissa. Neljän hengen tiimiimme kuuluu suomalaistrio minä, Sebastian ja Anton sekä saksalainen taustatukivahvistus Waldemar. Lähdemme Sochiin pienelle aurinkolomalle pois kylmästä Moskovasta viikoksi, joten saa nähdä mitä tuo matka tulee pitämään sisällään. Seuraava raportti käsitteleekin pelkästään Sochia. Stay tuned!
Jesse Murtomäki
Kirjoittaja on venäläisen vodkan hyvä ystävä.