Murmanskista Kirovskiin on matkaa noin 200 kilometriä. Bussiyhtiö ilmoittaa matkan pituudeksi 236,1 kilometriä ja matkan kesto on 4,5 tuntia. Matka maksaa n. 500-600 ruplaa (12-13 euroa), kassalla voidaan veloittaa 50-70 ruplan palvelumaksu tai olla veloittamatta. Joulupyhien aikaan bussivuoroja oli vähennetty, ja auto oli täynnä molempiin suuntiin. Menomatkalla kuljettaja ei myynyt liputtomille matkustajille paikkoja, paluumatkalla kuskilta taas pystyi ostamaan lippuja, vaikka istumapaikkoja ei ollut jäljellä sen enempää kuin tullessakaan. Bussin vaihtoehtona on ottaa juna Apatityyn ja hypätä siellä bussiin, koska junalla Kirovskiin ei pääse.
Kirovsk on n. 30 000 asukkaan pieni mutta sitäkin lumisempi kaupunki, luultavasti siitä syystä että kaupunki sijaitsee Hiipinätuntureiden juurella.
Lonely Planet tietää että kaupungissa voi keilata, ja tuossa paikallisella Leninin valtakadulla Bolshoi Vudjavr -keskuksessa voi keilaamisen lisäksi tilata ravintolassa ruokaa tyylikkäältä englanninkieliseltä menulta, ja jos koti-ikävä yllättää, listalta löytyy myös Lapin Kulta from Finland.
Keilaamisen sijasta Kirovskiin ehkä kuitenkin kannattaa lähteä ennemmin laskettelemaan. Parhaat ilmat ovat ehkä kevättalvella, loppiaista en voi sään puolesta suositella, ellei erityisesti pidä kaamoksesta ja sumusta. Hiihtokeskus Bolshoi Vudjavr (yksi kolmesta Kirovskissa sijaitsevasta keskuksesta) sijaitsee kohtuullisen korkealla paikalla jos kylttiin on uskominen – ja miksi ei olisi.
Hiipinätuntureiden korkein kohta lie 1 200 m. Käytännössä Vudjavrissa oli yksi hyvä, pitkä rinne, jota oli mukava laskea sumusta huolimatta.
Halvin hotelli Hotel Sport maksaa 900 ruplaa/ yö sesongin ulkopuolella, mutta 1.1. – 10.1. on juuri kalleinta aikaa, joka nosti huonehintaa 1 300 ruplaan asti – vain vähän alle 30 euroa yöltä hostellintyyppisessä majoituksessa on aika kova hinta. Palvelu oli erittäin ystävällistä eikä paikassa ollut muuta valittamista kuin metallin haju vedessä. Ja ehkä ne pienet matomaiset ötökät siellä suihkun lattialla oli vähän ällöttäviä.
Aamiaisella oli ensimmäisenä aamuna mannapuuro, leivälle voikimpale ja iso juustosiivu, sekä höyrytetty maksamakkaran tyyppinen nakki, puolikas kananmuna ja herneitä. Seuraavana aamuna juusto oli puolittunut, mutta kananmunaa oli kaksi puolikasta, eikä puuro ollut mannaa vaan tattaria. KHotellissaolmantena aamuna puuro oli jäänyt kokonaan pois, samoin kuin kananmuna, ja tilalla oli vetinen munakas. Sportissa sai syödä illallistakin, kunhan sen tilasi etukäteen. Respan täti juoksi vuorotellen respaan ja vuorotellen tuomaan lisää mikrossa lämmitettyä ruokaa. Sitä oli oikeasti niin paljon, etten pystynyt syömään kaikkea.
Jenni Similä
Kirjoittaja on venäjää puhuva FM, joka asuu Venäjän pohjoisimmassa kaupungissa Murmanskissa. Alkuperäinen teksti on julkaistu 8.1.2014 osoitteessa http://arkinenmurmansk.com/2014/01/08/kirovsk/
