Yleinen

Tulin haastatelluksi Lapin kansaan Pohjoismaisten päivien aikana. Kysymys esitettiin ROXY:ssa ja liittyi kai mielipiteeseeni paikallisesta nuorisokulttuurista. En ollut varautunut analysoimaan Murmanskia, enkä ollut muutenkaan kovin skarppina, koska olin osallistunut nuorisokulttuurin harrastamiseen itsekin ja nukkunut vain kolme tuntia joskus aamun puolella, yöllä en lainkaan.

Tietääkseni vastasin kuitenkin kysymykseen positiiviseen sävyyn. Tarkoitus ainakin oli, koska olen vaikuttunut siitä kuinka aktiivista nuoriso Murmanskissa on. Kehuin sitä, kuinka venäläiset, varsinkaan nuoret, eivät jää odottelemaan että joku tekisi valmiiksi tai sanoisi mitä tehdä ja missä viettää aikaa. Paikka, harrastukset ja harrastusmahdollisuudet luodaan itse. Joskus ihan tyhjästä.

ROXY on varsin tuore paikka. Se on ollut toiminnassa vasta alle puoli vuotta. ROXY on nykytaiteen keskus ja vapaa harrastustila. Tietääkseni se tarjoaa tiloja taiteilijoille ja erilaisille järjestetyille tapahtumille, mutta sinne voi kai mennä myös vain hengailemaan. ROXY:n suuri graffitein väritetty monitoimisali tarjoaa paikan hiphop-tanssi-battleihin ja DJ-kursseihin. (”Master-klass” on Venäjällä suosittu ilmaisu tälle tapahtumamuodolle). Lauantaina huhtikuun 19. päivä ROXY:ssa on hyväntekeväisyyskonsertti syöpälasten hyväksi, esiintyjinä harrastelijabändejä – joissa soittaa paikallisia nuoria – ja tarjolla ”hyvää seuraa, teetä ja keksejä” niin kuin aina näissä alkoholittomissa tiloissa.

Hiphop ja graffitit selittyy sillä, että ROXY:n taustalta löytyy paikallinen breakdance-ryhmä Norton Style. Tämä ryhmä oli haaveillut omasta tanssisalista pitkään, ja sai ROXY:n toteuttamiseen jonkinlaista ”starttirahaa”, jolla vanhan koulun tilat on remontoitu nuorisokeskukseksi. ROXY on vielä osittain rakennusvaiheessa, ja suunnitelmat keskuksen nettisivujen mukaan liikkuvat asteikolla tehdään kahvila – drive in-leffateatteri olisi hauska.

Mr. Pink taas on saanut alkunsa marraskuussa 2011. Se tarjoaa tilat ainakin elokuva-, piirustus- ja näytelmäkerholle. Siellä on myös kokonainen (keskeneräinen) huone, joka on omistettu sarjakuville. Yleisesti ottaen Mr. Pink tarjoaa paikan haaveiden toteuttamiselle, mahdollisuuden toteuttaa itseään ja olla onnellinen ”tavallisen duunin” hommaamisen sijaan. Ideana on siis ensisijaisesti tarjota tilat selkeille, suunnitelluille projekteille, joilla olisi mahdollisesti jopa jonkinlainen tuottotavoite.  No, seurailin vierestä eräänä sunnuntaina neulanreikäkameran rakentumista, ja se projekti ei ainakaan silloin tullut valmiiksi. Mr. Pinkillä on myös kaveri Apatiitissa mr. Orange, ja kun tietää sen, voi tajuta mistä paikka on saanut nimensä.

Sattuneista syistä tiedän nuorten hengailevan myös laskettelurinteessä. Siispä on mainittava Murmanskin kolme laskettelukeskusta ja erityisesti Nord Star. Esimerkkinä slopestyle-kisa Yeti Fest, joka keräsi osallistujia niin katsojina kuin kilpailijoina. Sama oma-aloitteinen kulttuuri näkyy pääsiäisen aikaan Kirovskissa: yli viisisataa nuorta on ilmoittautunut aiempina vuosina toistuvasti järjestettyyn Kirovsk Camp laskettelutapahtumaan vKontaktessa, vaikka mikään virallinen taho ei sitä olekaan luvannut järjestää tai sponsoroida. He tekevät siis tapahtuman itse.

Lopulta tätä hommaa pyörittää kuitenkin suhteellisen pieni joukko. Ihmettelin joskus muutaman kuukauden Murmansk-oleilun jälkeen, miksi kaikki ihmiset ovat alkaneet näyttää niin tutuilta. Sitten tajusin, että naamat ovat samoja paikasta riippumatta. Kaupunkia rakentaa pieni joukko ihmisiä, jotka ovat pääasiassa alle 30-vuotiaita, ja joista jokaisella on omat intressinsä ja painopistealueensa. Ja jotka käyvät toistuvasti mm. Jazz & Blues cafessa Park Inn Polyarnye Zori -hotellin yökerhossa Ledokolissa kuuntelemassa musiikkia, elleivät sitten itse soita bändissä.

Jenni Similä
Kirjoittaja on venäjää puhuva FM, joka asuu Venäjän pohjoisimmassa kaupungissa Murmanskissa. Alkuperäinen teksti on julkaistu 18. huhtikuuta osoitteessa http://arkinenmurmansk.com/2014/04/18/roxyjapink/