Hyvä ystäväni Sergei Beljakov (1957-2016), Vologdan läänin Akkor-viljelyjärjestön puheenjohtaja, soitti minulle hieman ennen kuolemaansa ja oli innostunut Venäjän valtion uudesta linjauksesta: ”Kuule, Ilmari, tuuli on vihdoin kääntynyt! Nyt satsataan ihan oikeasti maatalouteen”! Harmittavasti tämä mukava ja touhukas Sergei itse ei saanut nähdä miten hyvin tuo on pitänyt paikkansa, aivan käytännössä…
Vuonna 2018 Venäjä ohitti jo USA:n, maailman suurimpana viljanviejänä (Nikita Hruštšovin märkä uni). Ja vuonna 2019 Venäjän vientitulot maataloustuotteista olivat jo 23,5 miljardia euroa; enemmän kuin maan vientitulot aseista..Vuodelle 2024 hallitus on asettanut elintarvikeviennille 41,4 miljardin euron tavoitteen.
Pikku hiljaa venäläinen alkutuotanto on siis herännyt lähes narkoottisesta unestaan ja jo oli aikaakin! Maan peltopotentiaali on uskomaton: yhteensä 120 miljoonaa hehtaaria soveltuu viljelyyn. Vertailun vuoksi Hollanti (EU:n johtava elintarvikeviejä) käyttää viljelyyn 1,75 milj. hehtaaria ja Suomi vastaavasti 2,3.
Kaikki lähti käyntiin Krimin liittämisen/anastamisen jälkeen. Ensin ”länsi” asetti pakotteet, mutta pian sen jälkeen (elokuussa 2014) Kreml otti käyttöön tiukat vastapakotteet, jotka koskivat erityisesti elintarvikkeiden maahantuontia EU:sta ja USA:sta. Alkuvaikeuksien jälkeen maan oma alkutuotanto on ottanut ripeitä askeleita. Heti alussa kannustettiin lihan tuotannon tehostamiseen. Kun vuonna 2013 maan omavaraisuus sianlihan osalta oli 73%, niin tällä hetkellä se on jo 91%. Kananmunien ja broilerilihan suhteen maa on jo omavarainen.
Sama kasvutahti esiintyy puutarhatuotteiden osalta, hollantilaisten neuvonantajien mukaan. Erityisesti hollantilaiset neuvovat ja markkinoivat parhaillaan Venäjän kasvihuoneviljelyn sektorilla. Heidän mukaansa maan kurkun, tomaatin ja paprikan tuotantomäärät ovat kasvaneet yli 50% vuoden 2014 jälkeen ja kasvu jatkuu, vaikka ammattitaidossa onkin vielä kasvun varaa. Kokemuksen puute näkyy yhä (”De kassen hier zijn net Ferrari’s, maar ze gebruiken ze als Lada’s.”/Kasvihuoneet täällä ovat jo ferraritasoa, mutta niitä käytetään edelleen kuin ladoja). Kaikesta huolimatta kokemus karttuu koko ajan ja tulokset alkavat puhua puolestaan. Venäjän uusien kasvihuonetilojen normaalikoko on 20-100 ha.
Hollannin kannalta 2014 elokuun vastapakotteet olivat alussa järkytys ja jopa pieni katastrofi, mutta maa toipui pian shokista ja myy parhaillaan Venäjän suuntaan niin tietotaitoa, kasvihuoneita, lypsyrobotteja, spermaa, siemeniä, perunalajikkeita kuin valtavan määrän maatalousteknologiaa. Ennen 2014 Hollanti vei 1,8 miljardin edestä elintarvikkeita Venäjälle. Vuonna 2019 maa vei Venäjälle 94,5 miljardin euron verran kasvihuoneita, maatalousteknologia, lypsyrobotteja jne, jne. Ei hassumpi suoritus sekään…kauppamiehia, kauppamiehiä.
Ainut ala, jossa edistys vielä hieman laantuu, verrattuna länsieurooppalaiseen tasoon, on maidontuotanto. Tämä johtunee siitä, että korkeatasoinen maidontuotanto on kompleksinen yhdistelmä ammattitaidoista (jalostus, rehuntuotanto, koulutus, eläinlääkintä jne) ja sitä taitoa ei ole vielä kaikkialla tarjolla Venäjän maaseudulla. Erityisesti nykyaikainen, kansainväinen maatalouskoulutus puuttuu liian monilta seuduilta. Siitä huolimatta monet suurtilat pystyvät jo nyt 34-38 litran päivätuotantoon per lehmää, mikä on hyvä saavutus suurtilalla.
Näin maatalousmiehenä ja edesmenneen Sergein puolesta tuntuu enemmän kuin hyvältä, että Venäjän upea peltopotentiaali vihdoin otetaan taas kunnolla käyttöön. Samalla tämä on onnenpotku myös maailman väestön ja (yhä jatkavan) väestöräjähdyksen kannalta. Niin Venäjä, Kazakhstan kuin Uzbekistan ovat voimalla tulossa mukaan maailman elintarviketuotantoon ja samalla se vahvistaa kyseisten maiden maaseutuelämää (sosiaaliset olot, työn saanti jne).
Kirjoittaja Ilmari Schepel on Suomi-Venäjä-seuran aktiivisen Suomussalmen osaston puheenjohtaja.
Blogi on julkaistu myös Ilmari Schepelin omalla blogisivustolla.