Helsingin Neitsytpuistossa avattiin 4.6.2026 venäläisen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin muistopenkki. Navalnyi olisi täyttänyt tuona päivänä 50 vuotta.
Aleksei Navalnyin kuolema hämärissä oloissa venäläisessä vankilassa 16.2.2024 liikutti venäläisiä ympäri maailmaa. Ympäri maailmaa eri kaupungeissa on jo auennut erilaisia muistopaikkoja – kuten muistolaattoja tai – puita. Silti tuntuu odottamattomalta, että kohtalaisen työläältä kohteelta tuntuva muistopenkki on onnistuttu avaamaan juuri Helsinkiin – aikana, jolloin mikään venäläisyyteen liittyvä ei ole Suomessa oikein muodissa.
Kadusta penkiksi
Kun Aleksei Navalnyi kuoli, Helsingin keskustan kansalaistorilla oli juuri aukeamassa Venäjän poliittisista vangeista kertova näyttely. Mukana oli myös Aleksei Navalnyin kuva. Näyttelystä tulikin yksi Aleksei Navalnyin muiston hiljaisen kunnioittamisen paikoista, ja kuvan edusta täyttyi kukista ja kynttilöistä. Myös Venäjän suurlähetystön edustalle laskettiin kukkia ja näin kunnioitettiin Navalnyin muistoa.
Kun aikaa kului, ihmiset alkoivat toivoa pysyvämpää paikkaa hiljaiselle muistamiselle. Alettiin pohtia, että jokin Venäjän suurlähetystön lähellä oleva katu haluttaisiin nimetä Aleksei Navalnyin kaduksi. Idean mallina oli toinen murhattu oppositiopolitikko Boris Nemtsov, joka oli saanut nimikkoaukion Tsekin Prahaan vuonna 2020.
– Olin itse skeptinen katuidealle, koska ajattelen, että vanhojen asioiden uudelleen nimeäminen ei ole hyvä asia. Se olisi myös voinut herättää negatiivista suhtautumista asiaan suomalaisissa, muistelee hankkeen alkua puuhamiehenä toiminut Nikita Kirillov.
Myös juridisia näkökulmia tutkittiin ja todettiin, että kadunnimen muuttaminen on yleisestikin harvinainen ja pitkä prosessi. Lisäksi Aleksei Navalnyin kohdalla luultavasti muuttamisen ehdot eivät olisi täyttyneet.
Syksyllä 2024 Helsingin venäjänkieliset järjestivät kulttuuritila Luckanissa keskustelutilaisuuden muistohankkeesta. Paikalla oli myös apulaispormestari Anni Sinnemäki, joka kertoi kaupungin linjauksista muistopaikkojen suhteen. Helsingin kaupungin kerrottiin suhtautuvan positiivisesti kaupunkilaisten aloitteisiin. Myös Navalnyin muistolle omistettua kohdetta pidettiin mahdollisena, kun se toteutettaisiin normaalien käytäntöjen mukaan.
Idea alkoi muuntua kadusta kohti helpommin tavoitettavaa kohdetta, muistopenkkiä. Penkin teko on helpompaa ja vastustajia asialle ilmestyisi ehkä vähemmän.
Byrokratia ottaa aikansa
Nikita Kirillovin mukaan alkuvaihe oli hankkeessa vaikein. Prosessin käynnistämiseen tarvittiin Suomeen rekisteröity organisaatio, joten näin syntyi venäläisten aktivistien perustama yhdistys Initiative FoReDi ry (Initiative for Resistance and Dialogue). Yhdistykselle oli muutakin kysyntää, sitä tarvittiin esimerkiksi venäjänkielisiä yhdistävien tapahtumien ja neuvonnan järjestämiseen.
Kun yhdistys oli perustettu, ongelmia aiheutti tilin avaaminen. Venäläistaustaisten ei ole helppoa saada tiliä auki Suomessa. Kirillov kertoo, että kuudes tai seitsemäs pankki suostui avaamaan tilin.
– Tämän jälkeen lähetimme toiveen Helsingin kaupungille, että haluamme penkin Venäjän suurlähetystön lähelle. Parin kuukauden kuluttua kaupunki lähetti vastauksen, etteivät he ole asiaa vastaan. He esittivät hieman eri paikkaa, joka oli itse asiassa jopa parempi, koska sieltä on suora näkymä lähetystöön. Saimme yhteyshenkilön kaupungilta, kuvailee Kirilllov keskustelua kaupungin kanssa.
Ehtona penkin rakentamiselle oli, että yhdistys vastaa kustannuksista, kuten penkin pystytyksestä, hoidosta ja korjauksista.
Penkistä järjestettiin suunnittelukilpailu. Sen kautta saatiin ehdotus, joka tyydytti kaikkia. Penkin koko ja väri hyväksytettiin kaupungilla. Penkin urakoitsijoita etsittiin Suomen lisäksi Virosta, mutta lopulta kaikkiin vaiheisiin – perustustöihin, penkin rakentamiseen ja muistolaattaan – vaiheet teki suomalaiset toimijat.
Tukea monesta suunnasta
Itse penkin rakensi Ilmajoen Teräsputkikaluste oy. Toimitusjohtaja Jussi Eväsoja piti hanketta niin tärkeänä, että osallistui itsekin penkin avajaisiin.
Penkin rahoittamiseksi toteutettiin Poliisin luvalla pienkeräys (10000). Se täyttyi nopeasti, koska muutama lahjoittaja antoi ison summan. Lopulta pienkeräyksen varat eivät täysin riittäneet, mutta onnistuttiin saamaan täydentäviä lahjoituksia hankkeen maaliin viemiseksi.
FoReDi ry.n noin 30 jäsentä olivat arvokkaana tukena projektin loppuun viemisessä. Kuitenkin vapaaehtoistyötä tehtiin kahden vuoden aikana hurja määrä ja päävastuu jäi muutamalle aktiiville, kuten Kirilloville. Penkin valmistumisen jälkeenkin on vielä työtä, kuten laskujen maksua ja raportointia Poliisille ja muille viranomaille
– Huvittavinta on, että jotkut venäläiset ovat päivitelleet, miten penkkiin saatiin kulumaan kymppitonni. On jopa epäilty, että hankkeen vetäjät olisivat vetäneet rahoja välistä. Tavallisella ihmisellä ei voi olla käsitystä, mitä kaikkea penkin paikalleen saamiseen liittyy ja mitä esimerkiksi jo pelkkä perustusten kaivaminen Suomessa maksaa, harmittelee Kirillov keskustelun sivujuonteita.
Nyt Navalnyin penkki on kuitenkin kaikkien kaupunkilaisten käytettävissä. Rakentajat toivovat, että penkki päätyy kovaan käyttöön ja kaupunkilaisten suosimaksi. Aleksei Navalnyin lisäksi penkki on omistettu laajemmin demokratian ja sananvapauden tueksi kaikkialla maailmassa.
Samalla Navalnyin penkki on todiste siitä, että Suomessa myös mahdottomilta tuntuvat ideat ovat kaikille – jopa venäjänkielisille – mahdollisia, kun halua ja rohkeutta on riittävästi.
Riku Savonen