TEKSTI JA KUVAT ELINA SAARILAHTI-GUZMAN
Vieraskielisten määrä Suomessa kasvaa, mutta se ei vielä heijastu suomalaiseen mediaan. Yle novostin toimittaja Lioubov Shalygina ja Haaga-Helian monikielisen Satakieli-median päätoimittaja Tuomas Pulsa kertovat, mitä Suomen mediakenttä voisi tehdä toisin tavoittaakseen kasvavat vieraskieliset yleisöt ja lisätäkseen luottamusta.
Jo joka kymmenes suomalainen on Tilastokeskuksen mukaan äidinkieleltään vieraskielinen. Yksi suurimmista kieliryhmistä ovat venäjänkieliset. Tämä todellisuus — vuoden 2024 lopulla 610 148 äidinkieleltään vieraskielistä henkilöä — ei kuitenkaan vielä näy valtamediassa. Vieraskielisistä yhteisöistä nousee satunnaisesti aiheita mediaan, mutta kun toimittajilla ei ole kielitaitoa tai pääsyä maahanmuuttajien yhteisöihin, jää ymmärrys niistä pinnalliseksi.
Näin kertoo Tuomas Pulsa, joka päätoimittaa Haaga-Heliassa monikielistä mediaprojektia nimeltä Satakieli.
– Suomessa on kymmenientuhansien ihmisten yleisöjä – useita paikallislehden kokoisia yleisöjä – joita media ei pysty seuraamaan kunnolla, Pulsa sanoo.
– Se on yhteiskunnallinen ongelma ja ennemmin tai myöhemmin myös demokratian ongelma. Kyseessä ei ole maahanmuuttoasia vaan “uutiserämaaongelma”, Pulsa tiivistää.
– Ei vain koeta, että sieltä löytyisi itselle relevanttia sisältöä. Tai että mediat puhuisivat minulle eivätkä minun ohitseni tai yli, Pulsa sanoo.
Maahanmuuttajat tuovat lähtömaansa uskomukset mukanaan
54 prosenttia venäjänkielisistä vastaajista luottaa Yleen, selviää Ylen medialuottamuskyselystä. Sen tulosten mukaan venäjänkielisten medialuottamus on siis korkeampaa kuin Cultura-säätiön mukaan, vaikka suoraa vertailua tulosten välillä ei voikaan tehdä.
Venäjänkielisten medialuottamus on kuitenkin Ylen mukaan alhaisempaa kuin vieraskielisten luottamus keskimäärin: ulkomaalaistaustaisista 61 prosenttia pitää Yleä luotettavana. Venäjänkieliset edustivat Ylen vastaajista viidennestä.
Shalyginasta selvin syy venäläistaustaisten heikommalle medialuottamukselle on se, että he tulevat yhteiskunnasta, missä vapaa media on ajettu nurkkaan eikä valtamediaan perinteisesti luoteta.
–Venäjällä kaikki tietävät, että valtiollinen media valehtelee. Sen takia poliittisesta kannasta riippumatta ihminen on kasvanut siihen, että mediaan ei luoteta, hän sanoo.
– Ja kun ihminen muuttaa toiseen maahan, niin vanhat rakenteet, uskomukset ja tottumukset tulevat mukana. Hänestä venäjänkieliselle ei myöskään ole läpinäkyvää, kuinka suomalainen media toimii – että valtiollinen media ei levitä tahallaan valheellista tietoa tai kirjoita juttuja maksusta.
Shalyginasta pelkän luottamuksen sijaan voisikin olla osuvampaa tarkastella yksilön medialuottamuksen määrän kehitystä tämän Suomessa asumisen ajalta. Jos medialuottamus on Suomeen saapuessa ollut lähellä nollaa, niin jo vähänkin kasvanut luottamus on positiivinen asia, hän uskoo.
– Pitäisi kysyä, mikä on lähtökohta. Ehkä tilanne ei ole niin synkkä, kuin tulokset antavat ymmärtää.
Yle novostin toimittaja Lioubov Shalygina saapui aikoinaan Suomeen 14-vuotiaana inkeriläisenä paluumuuttajana Pietarista. Hän on ollut Yle novostissa mukana siitä asti kun se lanseerattiin vuonna 2013. Venäjänkielisiä uutisia Yle on tehnyt jo vuodesta 1990 lähtien.
Shalygina kertoo pitävänsä toimittajan työn vaihtelevuudesta. Parasta työssä on hänen mukaansa se, että pääsee kertomaan ihmisten tarinoita ja auttamaan ihmisiä.
Satakieli luo uusia oppeja
Vieraskielisiä koskevan uutiserämaan ylittäminen on haaste, johon Haaga-Helian Satakieli pyrkii vastaamaan. Säätiörahoituksella toimiva Satakieli pyrkii selvittämään, miten journalistinen sisältö voisi paremmin tavoittaa maahanmuuttajayleisöt ja miten niiden yhteisöistä nousevia aiheita voitaisiin paremmin nostaa myös isoihin medioihin.
– En tiedä, tunnistetaanko kaikkialla edes sitä, miten isoista väkijoukoista puhutaan, miten paljon ne vaikuttavat tähän yhteiskuntaan ja miten siellä on asioita, joihin ei vain suomalaisesta kulttuuritaustasta pääse käsiksi, Pulsa pohtii.
Samalla Satakieli tarjoaa alustan, jolla vieraskieliset toimittajat voivat freelancepohjalta julkaista artikkeleita. Kolmihenkinen toimitus pystyy tarjoamaan heille sparrailuapua ja perehdyttämään suomalaiseen journalismiin. Kyse on Pulsan mukaan kokeilevasta projektista, ”tuotekehityksestä”, jolla luodaan toimintamalleja monikieliselle yhteistyölle.
– Pystyisimme ehkä tuottamaan siitä oppeja myös muiden medioiden käyttöön. Emme kilpaile kenenkään kanssa, voimme ihan vapaasti jakaa kaiken sen, mitä me itse keksimme ja saamme selville, hän sanoo.
– Sitten taas toisaalta voisimme näyttää suomalaiselle mediakentälle, mitä osaamista ja millaisia juttuja täällä teidän silmien alla on, mutta menee ohi, koska suomenkielisillä toimittajilla ei ole pääsyä yhteisöön, tai ei ole kielitaitoa, tai ei ole kumpaankaan niistä, hän sanoo. Nyt Satakieli julkaisee artikkeleita suomen ja englannin lisäksi ukrainaksi, venäjäksi ja arabiaksi. Konsepti on huomattu ja saanut tunnustusta jo laajemminkin: Satakieli oli keväällä 2025 ehdolla suuren journalistipalkinnon saajaksi.
Ensimmäinen simppeli oppi: älkää ajatelko ryhmää yhtenä blokkina.
Vaikka Ylen ja Cultura-säätiön tutkimusten mukaan vieraskielisten medialuottamus on kantaväestöä heikompaa, on Satakielen suurimpia huolia muiden pienten medioiden tapaan enemmänkin se, kuinka jutut ylipäänsä löytävät yleisönsä, Tuomas Pulsa kertoo.
Ihmiset tahtovat tulla mediassa nähdyiksi
Ihmisten toiveet mediankin suhteen ovat lopulta universaaleja: he tahtovat kuluttaa uutisia, jotka kertovat heidän omasta elämästään ja siitä, mitä yhteisön keskuudessa tapahtuu, kertovat Shalygina ja Pulsa huomanneensa.
– Mitä enemmän tulee materiaalia, joiden aiheet liittyvät tavalla tai toisella venäjänkielisiin, jotka asuvat täällä Suomessa, sitä suosituimpia ne uutiset ovat ja ihmiset ottavat ne paremmin vastaan, Shalygina kertoo.
Hän uskoo, että uutisten lukemisella omalla äidinkielellä on suuri rooli kotouttamisessa. Se saa ihmiset tuntemaan itsensä nähdyiksi ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
– Heidät huomataan, heidän ongelmansa kuullaan ja epäkohtiin puututaan. Kuitenkin suurin osa Yle novostin uutisista on käännösjuttuja suomenkielisistä uutisista. Vain viidennes Ylen venäjänkielisistä julkaistuista jutuista on toimituksen omia, Shalygina kertoo.
– Luulen, että jos suhde olisi 50–50, suosio olisi ehdottomasti korkeampaa. Ja miksei luottamuskin.
Pulsa puolestaan kertoo, esimerkiksi Satakielen ukrainankielistä yleisöä ovat kiinnostaneet jutut, joissa on kirjoitettu vaikkapa lääkkeiden tilaamisesta Ukrainasta taikka Suomen ja Ukrainan välillä ilman vakuutuksia liikkuvien bussien taustoista. Myös jutut Suomen ja Ukrainan välisistä eroista ovat kiinnostaneet, sillä ukrainankielisten joukossa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole olleet Suomessa pitkään, Pulsa kertoo.
Nämä jutut voisivat olla minkä tahansa median uutisaiheita, hän alleviivaa. Tärkeää on, että juttuaiheet tulevat vieraskielisten omista yhteisöistä ja omalla kielellä.
–En halua yhtään vähätellä vaikka Ylen ukrainan- ja venäjänkielisiä uutisia, mutta niiden funktio on selkeästi vähän eri; käännetään sitä, mikä muutenkin olisi Suomessa uutisagendalla näille kielille. Se on toinen tosi tärkeä toiminto, mutta se ei tule yhteisöstä käsin, Pulsa sanoo.
”Maahanmuuttajayleisöä” ei ole olemassa
Satakielen päätoimittajalla on suomalaiselle medialle kaksi yksinkertaista oppia siitä, kuinka vieraskielisten toimittajien osaamisen voisi paremmin valjastaa käyttöön.
– Ensimmäinen simppeli oppi: älkää ajatelko ryhmää yhtenä blokkina. Ei ole olemassa maahanmuuttajayleisöä, hän sanoo.
Edes kieli ei välttämättä ole yhdistävä tekijä. Esimerkiksi Suomessa venäjää puhuvan ryhmän moninaisuudesta kertoo jo lukuisten eri kansallisuuksien määrä, Pulsa sanoo. Toinen oppi on päästää irti ennakkoluuloista. Hän myöntää, ettei yhteistyö ole aina helppoa.
– Mutta se ei myöskään ole niin vaikeaa tai työlästä kuin ajatellaan. Kannattaa kokeilla.
TEKSTI JA KUVAT ELINA SAARILAHTI-GUZMAN