FINSKA SAPUSKA
Projekti ”Finska sapuska” eli Suomen juhlien herkut tutuksi avaa videoiden katsojille suomalaisten juhlien tavat ja viettokulttuurin perinteisen juhlaruoanlaiton yhteydessä.
Projektin tarkoituksena on syventää kansallista ymmärrystä ja arvostusta suomalaisia juhlia ja perinteitä kohtaan, tuoden esiin se erityinen ruokakulttuuri, joka kuuluu eri juhliin, kuten jouluun, pääsiäiseen, juhannukseen, vappuun jne. Projekti tarjoo katsojille mahdollisuuden tutustua perinteisiin suomalaisiin ruokalajeihin, niiden valmistustapoihin ja historiaan, sekä luoda ja verrata yhteyksiä nykyajan juhlaperinteisiin.
Tavoitteena on paitsi säilyttää ja vaalia suomalaista ruokaperinnettä, myös nostaa esille suomalaisten juhlien monimuotoisuutta ja merkitystä osana kansallista identiteettiä. Hanke tähtää kulttuurivaihdon edistämiseen, jolloin sekä suomalaiset että kansainväliset katsojat voivat tutustua toistensa ruokakulttuureihin ja ymmärtää paremmin suomalaista juhlaelämää ja sen erityispiirteitä.
Syksyllä 2025 suunnittelimme videokuvausta erityisesti Kekri-juhlan ympärille. Keväällä 2026 videon aiheena tulee olemaan pääsiäinen.
’Finska sapuska’ on jatkoa vuonna 2020-21 tehdylle projektille, jossa tehtiin video niin juhannuksen, kuin myös joulun vietosta.
Juhannusvideo
Jouluvideo
https://www.youtube.com/watch?v=fNR7cejYu_s
Vuonna 2025 alussa haimme rahoitusta muutaman lisäfilmin tekemistä varten. Rahoitus saatiin, tosin hieman leikattuna, siitä mitä haettiin. Tämä luonnollisesti vaikuttaa tekemiseen, josta joudumme maksamaan. Kaikki oma työmme on vapaehtoistyötä, eikä siitä makseta mitään korvausta, sama koskee filmeissä esiintyviä näyttelijöitä.
Ensimmäinen filmimme käsittelee suomalaisen kekrin viettoa, eli Kekri-juhlaa. Tässä aluksi pieni kirjoitus mistä on kyse ja lisäksi tekemämme video. Ruokien reseptit ovat myös tässä alla liitteenä.
Kekri – suomalaisen vuodenkierron ja kiitollisuuden juhla
Kekri on yksi suomalaisen kansanperinteen vanhimpia ja merkityksellisimpiä juhlia. Se oli aikoinaan vuodenkierron päätepiste ja uuden alun juhla, joka merkitsi maatalousvuoden päättymistä, sadonkorjuun kiitosta ja tulevan vuoden toivottamista. Kekri edustaa maailmaa, jossa ihminen eli luonnon rytmin mukaan – kylvön, kasvun, korjuun ja levon syklissä. Sen ytimessä oli kiitollisuus, esi-isien kunnioitus ja yhteisöllisyys, jotka loivat perustan suomalaiselle juhlakulttuurille jo vuosisatoja ennen joulun ja kristinuskon tuloa.
Kekrin juuret ja merkitys
Kekrin historia ulottuu esikristilliseen aikaan, jolloin suomalaiset ja karjalaiset talonpojat elivät vahvasti luonnon ja maatalouden rytmin mukaan. Sana ’kekri’ juontuu muinaisesta sanasta, joka tarkoitti vuoden päätöstä tai kiertoa. Toisin kuin nykyiset kiinteät kalenterijuhlat, Kekri ei ollut sidottu tiettyyn päivämäärään – sitä vietettiin, kun syystyöt olivat tehty, vilja puitu ja karja tuotu talvisuojaan. Jokainen talo vietti Kekriä omassa tahdissaan, mikä kuvastaa hyvin juhlan yhteyttä elämän konkreettiseen rytmiin.
Kekri oli ennen kaikkea kiitoksen ja yltäkylläisyyden juhla. Se oli hetki, jolloin ihmiset saattoivat pysähtyä työn täyttämän vuoden jälkeen, hengähtää ja nauttia oman kätensä tuotoksista. Juhla toimi myös rajakohtana vanhan ja uuden vuoden välillä – eräänlaisena suomalaisena vuodenvaihteena, jossa toivottiin onnea, hedelmällisyyttä ja hyvää satoa tulevalle vuodelle.
Esi-isien ja henkien juhla
Yksi Kekrin merkittävimmistä ulottuvuuksista oli sen henkinen ja rituaalinen puoli. Kekri oli aika, jolloin rajat elävien ja vainajien maailman välillä ohentuivat, ja uskottiin, että esi-isien henget palasivat koteihinsa vierailemaan. Heitä kutsuttiin nimellä ’kotiväki’ tai ’vainajainväki’, ja heidän uskottiin tuovan mukanaan siunausta, jos heitä kohdeltiin kunnioittavasti.
Tämän vuoksi Kekrinä katettiin pöytä myös vainajille. Ruoat jätettiin yöksi esille, ja talossa vallitsi hiljaisuus heidän vierailunsa ajan. Kynttilöitä poltettiin ikkunoilla ja pihapiirin äärellä, jotta henkien olisi helppo löytää tiensä kotiin. Tämä esi-isien kunnioittamisen perinne säilyi myöhemmin osittain pyhäinpäivän vietossa, ja jopa joulun tapoihin – kuten joulupöydän kattamiseen ja kynttilöiden sytyttämiseen haudoille – voi nähdä jälkiä muinaisesta Kekriperinteestä.
Kekrin tavat ja juhlameno
Kekri oli ennen kaikkea yhteisöllinen juhla, johon liittyi runsasta syömistä, saunomista, juhlintaa ja leikkimielisiä ennusmenoja.
Kekrisauna ja puhdistautuminen olivat juhlan alku. Juhlan aluksi käytiin Kekrisaunassa, jossa puhdistauduttiin sekä ruumiillisesti että henkisesti ennen juhlaa. Sauna lämmitettiin huolellisesti, ja viimeisenä sinne päästettiin kotiväki – henget, joille oli tapana jättää vesi ja vihdat valmiiksi.
Monissa kylissä liikkui myös Kekripukki – karhunnahkaan tai turkkiin pukeutunut hahmo, joka saattoi kulkea talosta taloon toivottamassa hyvää satoa ja onnea. Kekripukki saattoi olla sekä pelottava että leikillinen hahmo, joka uhkasi polttaa saunan, ellei saanut kestitystä. Tätä perinnettä pidetään jopa nykyisen joulupukin esikuvana.
Kekrin aikaan harrastettiin myös ennustamista. Erityisesti nuoret naiset saattoivat ennustaa tulevaa puolisoa, karjan menestystä tai tulevan vuoden satoa. Tuhkaa, olkia ja tulen kipinöitä tulkittiin kuin enteitä – sillä Kekri oli rajallinen hetki, jolloin tulevaisuuteen katsominen oli luvallista.
Kekrin ruokakulttuuri – yltäkylläisyyden juhlapöytä
Kekrin ruokaperinne oli runsas ja monipuolinen, sillä se heijasti sadonkorjuun yltäkylläisyyttä ja juhlan kiitollista luonnetta. Juhlapöytä notkui kauden antimista – lihasta, viljasta, juureksista ja oluista.
Syksy oli teurastusaikaa, joten Kekrin aikaan pöytään katettiin tuoretta lihaa: sikaa, nautaa, lammasta ja kanaa. Lihasta tehtiin makkaroita, veripalttua, paistia ja keittoja. Karjaonni oli maatalousyhteisössä elintärkeää, ja siksi osa lihasta saatettiin uhrata tulevan vuoden karjaonnen turvaamiseksi.
Vilja symboloi elämän jatkuvuutta. Uudesta viljasta leivottiin leipiä, rieskoja ja ohukaisia, jotka siunattiin ja nautittiin yhdessä. Puurot olivat keskeisiä Kekrin ruokia – erityisesti ohra- ja talkkunapuuroa tarjoiltiin voin kera. Kekrin aikaan nautittiin olutta, sahtia ja kotipolttoista viinaa. Juominen oli osa yhteisöllisyyttä ja juhlamieltä, mutta myös osa rituaalista kiitosta ja yhteyttä vainajiin – heillekin saatettiin kaataa oma maljansa. Juomaa oli yllin kyllin ja sitä riitti myös vieraille.
Syksyn sadosta valmistettiin nauris- ja lanttulaatikoita, sekä erilaisia kaaliruoat olivat tärkeitä, sillä ne säilyivät hyvin talven yli. Jälkiruoiksi haluttiin makeutta juhlaan, sen toivat hunaja, marjapiirakat ja uunissa paistetut leivonnaiset.
Kekri nykyajassa – perinteen elpyminen
Vaikka Kekri jäi aikanaan kristillisen joulun ja pyhäinpäivän varjoon, sen perinne ei koskaan täysin kadonnut. Viime vuosikymmeninä Kekri on kokenut uudelleensyntymisen osana suomalaista kansanperinteen ja kulttuuriperinnön elvytystä. Monissa kaupungeissa, kuten Kajaani, Hämeenlinna ja Helsinki, järjestetään vuosittain Kekri-tapahtumia, joissa yhdistyvät muinaiset rituaalit, tuliesitykset ja sadonkorjuuruoka.
Nykyinen Kekri symboloi yhteyttä luontoon, kiitollisuutta ja yhteisöllisyyttä – arvoja, jotka ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Se tarjoaa suomalaisille mahdollisuuden pysähtyä luonnon kierron äärelle ja juhlia kotimaisen ruoan, työn ja perinteiden merkitystä.
Summa summarum
Kekri on paljon enemmän kuin vanha sadonkorjuujuhla – se on kertomus suomalaisesta elämänrytmistä, luonnon kunnioituksesta ja yhteisön voimasta. Se muistuttaa, että ilo, kiitollisuus ja esi-isien viisaus voivat elää yhä, kun niille annetaan paikka nykypäivän arjessa. Kekri on juhla, jossa menneisyys ja tulevaisuus, maa ja taivas, elävät ja vainajat kohtaavat saman pöydän ääressä.
KEKRIJUHLA
Reseptit löytyvät alla olevan videon loppuosasta
PÄÄSIÄINEN
Mitä kuuluu pääsiäiseen
Ennen kristinuskon tuloa suomeen oli vallassa muinaisusko, jossa vuodenkierto oli tärkeä. Keväällä juhlistettiin, talven päättymistä ja kevään alkamista, valon lisääntymistä, uutta elämää ja hedelmällisyyttä, karjan ja sadon suojelua. Näihin juhliin liittyi usein tulen käyttö (pahat henget pois), taikoja ja loitsuja hyvän sadon varmistamiseksi, ruokauhreja ja juhla-aterioita.
Kristinuskon tultua monet vanhat kevätperinteen sulautuivat pääsiäiseen. Virpominen ja trullit (noitaperinteet), kokot pääsiäisenä (tulirituaalit), munat ja kevätsymboliikka.
Ennen kristinuskoa ei siis ollut pääsiäistä, oli kuitenkin kevätjuhlia, joilla oli samantyyppinen merkitys. Nykyinen pääsiäinen on Suomessa kristillisen juhlan ja muinaisten tapojen yhdistelmä.
Mistä tulee noidat, trullit ja virpominen?
Muinaiset uskomukset (ennen kristinuskoa).
Suomalaisen muinaisuskon aikaan uskottiin, että vuodenaikojen vaihtumiskohdat olivat vaarallisia hetkiä, jolloin pahat henget liikkuivat vapaammin, onnea ja satoa piti suojella taioilla, ihmiset saattoivat pukeutua pelottavasti karkottaakseen pahaa. Tästä juontuu ajatus naamioitumisesta ja meluamisesta suojelukeinoina.
Kristinuskon tultua Suomeen sen vaikutus muutti hieman ajatusmaailmaa, mutta kuitenkin ennen pääsiäistä, erityisesti pitkänperjantain ja pääsiäismunien välillä, uskottiin noitien liikkuvan. Noitien ajateltiin lentävän esimerkiksi Kyöpelivuoren taa juhlimaan.
Virpominen on itse asiassa kahden eri perinteen yhdistelmä:
- Itäinen tapa
Ortodoksisessa perinteessä siunattiin ihmisiä pajunoksilla, ja toivotettiin terveyttä ja siunausta.
- Läntinen tapa
Noidiksi pukeutuneet lapset kiersivät taloja, pyysivät palkkaa (ennen ruokaa, nyt karkkia) vastineeksi koristelluista pajunoksista.
Palmusunnuntai
Jos pääsiäistä edeltävän sunnuntain viettää kotona, kannattaa varautua karkein ja pääsiäismunin, sillä pienet virpojat ovat liikkeellä. Pajunkissoista askarreltuja oksia heilutellen noidiksi pukeutuneet lapset lurittelevat makean palkkion toivossa perinnelorun: ”Virvon varvon tuoreeksi terveeks, tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.”
Kuten monilla muilla pääsiäiseen liittyvillä perinteillä, myös palmusunnuntailla on uskonnollinen tausta. Kristillisen perinteen mukaan palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin saapumisen muistoksi. Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon tai piinaviikon, kuten pääsiäisviikkoa myös kutsutaan. Hiljaisella viikolla muistellaan Kristuksen kärsimyskertomusta. Monilla hiljaisen viikon viikonpäivillä on palmusunnuntain tavoin erityinen nimitys ja merkitys.
Malkamaanantai
Hiljaisen viikon maanantaita oli tapana kutsua malkamaanantaiksi. Silloin kaadettiin ja kerättiin polttopuita. Malka on vanha nimitys olkikaton tukihirsille.
Tikkutiistai
Tiistaina puista vuoltiin sytykkeitä, sillä vanhan uskomuksen mukaan tuona päivänä vuollut sytykkeet olivat hyvällä onnella varustettuja. Niitä aseteltiin myös hirsiseinien väleihin karkottamaan pahoja henkiä ja tuomaan onnea.
Kellokeskiviikko
Keskiviikkona navetassa talvehtineelle karjalle laitettiin kellot takaisin kaulaan. Kellot kaulassa lehmät saivat laiduntaa ulkona ja niiden olinpaikka kuului tupaan asti.
Kiirastorstai
Torstaina karkotettiin pihapiirissä vaikuttava paha olento, kiira, kiertämällä talo ja pihamaat kolisevan romun sekä savuavan terva-astian kanssa. Kiiras viittaa myös puhdistautumiseen ja ripittäytymiseen.
Pitkäperjantai
Pitkäperjantain aikana hiljennyttiin pääsiäispyhien viettoon. Nimellä on myös hyvin uskonnollinen kaiku, jossa päivän pituuteen liittyy sen surullinen luonne.
Lankalauantai
Lauantaina talven aikana kehrätyt langat pestiin ja värjättiin. Sukkasunnuntaina langat kudottiin vaatteiksi. Poltettiin kokkoja, joiden uskottiin karkottavan pahat henget, eli sama idea kuin muinaisissa kevät- ja suojelurituaaleissa.
Sukkasunnuntai
Sukkasunnuntain nimityksen uskotaan tulevan myös ”sukkasillaan” eli hiljaa olemisesta. Uudempien versioiden mukaan sukkasunnuntaina kuitenkin juhlitaan niin, että sukatkin lähtevät jaloista. Maalataan munia, joka jo kauan ennen kristinuskoa oli vanha elämän symboli (uutta elämää, kevään syntymistä, hedelmällisyyttä). Paastona ei syödä munia, kanojen munat kuitenkin kerääntyivät, joten kun paasto oli ohi, munia oli paljon, niitä syötiin ja jaettiin muille.
Pääsiäinen herättää kevääseen
Pääsiäinen on kristikunnan suurin ja vanhin juhla. Pääsiäisenä juhlistetaan myös kevättä ja heräävää luontoa. Maljakoita koristavat pajunkissat ja narsissit, ja raeruohon sekaan laitetaan pieniä tipuja symboloimaan uutta elämää ja alkua.
Pääsiäisviikko alkaa palmusunnuntaista ja huipentuu pääsiäisaamuun. Katolisen ja ortodoksisen perinteen mukaan pääsiäistä edeltää paasto, minkä vuoksi pääsiäinen on muotoutunut runsaiden ja tuhtien ruokien juhlaksi.
Pääsiäinen on muotoutunut runsaiden ja tuhtien ruokien juhlaksi.
Lammas muistuttaa Jeesuksen viimeisestä ateriasta
Pääsiäiseen liittyy tunnetusti paljon erilaisia perinteisiä ruokia. Esimerkiksi lammasta on syöty Keski-Euroopassa pääsiäisruokana jo 600-luvulta alkaen. Lammas valikoitui pääsiäiseen muistuttamaan Jeesuksen viimeisestä ateriasta. Myös Jumalan karitsa -vertaus lienee vaikuttanut perinteen syntyyn.
Suomalaisiin pääsiäispöytiin lammas vakiintui vasta 1970-luvulla. Nykyään pääsiäispöytään valitaan lampaanviulun sijaan yhä useammin luuttomia paisteja, paahtopaisteja ja fileitä. Viime vuosina on alettu puhua lampaan potkien, etuselän ja lavan käytön puolesta.
Muita Suomessa perinteisiä pääsiäisen ruokia ovat olleet mämmi, pasha, verimakkarat, rieskat, piiraat ja uunijuustot.
Mämmi pitää pintansa
Vanha paastoruoka ja pitkänperjantain ateria mämmi on erikoisuus, jota Lounais-Suomessa syötiin jo 1200–1300-luvuilla. Alun perin mämmi on ollut osa suomen- ja ruotsinkielisen rahvaan pitkänperjantain ateriaa. Vielä 1700-luvulla sitä syötiin leivän päälle levitettynä. Mämmi levisi Lounais-Suomesta muualle maahan 1900-luvun alussa. Etelä-Karjalaan ja Lappiin pääsiäismämmi vakiintui kuitenkin vasta 1930-luvun jälkeen.
Vielä 1700-luvulla mämmiä syötiin leivän päälle levitettynä.
Mämmi valmistetaan maltaista, ruisjauhoista ja vedestä. Alun perin se imellettiin uunissa tuohisissa tuokkosissa. Paistamiseen tarvittavat ropeet korvautuivat myöhemmin tuohta jäljittelevillä pahvituokkosilla. Samalla mämminvalmistus on siirtynyt lähes täysin kotiuuneista ruokateollisuudelle.
Mämmi nautitaan useimmiten sokerin ja kerman kera, mutta siitä on paljon muuksikin. Mämmiä voidaan nauttia esimerkiksi appelsiinilohkojen ja vaniljakastikkeen saattelemana tai mämmijäädykkeenä.
Muna on uuden elämän ja ylösnousemuksen symboli
Muna kuuluu pääsiäisherkkuihin – niin suklaisena kuin kananmunanakin. Muna on uuden elämän, ihmisten henkisen kasvun ja ylösnousemuksen vertauskuva.
Värillisen pääsiäismunan legenda on lähtöisin jo kristinuskon alkuajoilta. Varsinaisesti kananmunien maalaamista ja koristelemista pidetään kuitenkin alkuaan ortodoksisena tapana.
Ortodoksisen paaston aikana kieltäydyttiin kananmunien syönnistä ja niitä kerääntyi varastoihin. Pääsiäisenä kananmunia riitti maalattaviksi, kopsautettaviksi, koristeluun ja lahjoiksi. Karjalassa alettiin koristella munia, kun kananhoito yleistyi 1800-luvulla.
Karjalassa alettiin koristella munia, kun kananhoito yleistyi 1800-luvulla.
Kananmunia voidaan värjätä monin tavoin. Kun kananmunia keittää puna- ja keltasipulin kuorien kanssa, saavat kananmunat kauniin ja hehkuvan värin. Ortodoksisen perinteen mukaisia ovat punaisiksi maalatut munat.
Pääsiäisleivonnaiset tulivat Venäjältä
Pääsiäisleivontaan ja jälkiruokiin on saatu vaikutteita ortodoksisesta perinteestä. Pasha on jo kaikille tuttu, osalle myös baba ja kulitsa. Pasha levisi Venäjältä ensin Karjalaan, josta se yleistyi koko Suomeen 1970-luvulla.
Pasha levisi Venäjältä ensin Karjalaan.
Perinteisesti pashaa on tarjottu kulitsan kanssa. Kulitsa on pullataikinasta tehty makea venäläinen leipä. Usein molempia sekä pashaa että kulitsaa koristavat kirjaimet XB, joka on lyhenne kirkkoslaavin sanasta Kristos voskrese, suomeksi Kristus on ylösnoussut.
Moni leipoo rahkapiirakkaa ja rahkatäytteisiä pullia. Uutta ovat erilaiset suklaa- ja hedelmäjälkiruoat, keltaiseksi hyydytetyt ja koristellut tuorejuustokakut ja -leivokset.
Moderni pääsiäisateria
Modernimman pääsiäisaterian alkuun voi tarjota esimerkiksi sahramikeittoa. Pääruuaksi maistuu lampaanfilee yrttikuoressa perunoiden ja raikkaan salaatin kera. Jälkiruuaksi nautitaan pääsiäistorttua ja kahvia.
Reseptit
Punaviinissä ja rosmariinissa marinoitu lampaan liha on klassinen yhdistelmä, joka tekee lihasta uskomattoman mureaa, aromaattista ja poistaa sille tyypillistä voimakasta hajua.
Ainekset
- lammas (niskapala): 1 kg
- kuiva punaviini: 200–300 ml
- oliiviöljy: 2–3 rkl
- valkosipuli: 5–7 kynttä
- tuore rosmariini: 3–4 oksaa
- suola: 1–2 tl
- mustapippuri: maun mukaan
- balsamiviinietikka: 1 rkl
Valmistus
1. Marinointi
- Huuhtele liha, kuivaa talouspaperilla ja leikkaa annospaloiksi.
- Sekoita syvässä kulhossa viini, oliiviöljy, murskattu valkosipuli, rosmariinin lehdet (ja halutessasi timjami), suola ja pippuri.
- Laita lammasliha marinadiin.
- Peitä ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 2–4 tuntia, mieluiten yön yli.
2. Paistaminen foliossa
- Laita liha vuokaan ja kaada marinadi päälle.
- Paista 180 °C:ssa noin 2,5–3 tuntia, kunnes liha on mureaa.
Vinkki:
Käytä kuivaa punaviiniä, jota on miellyttävä juoda. Makea tai puolimakea viini pilaa ruoan maun.
Lopputuloksena saat erittäin mureaa lihaa, jossa on täyteläinen viinin aromi ja hienostunut rosmariinin vivahde.
===========================
Keväinen salaatti kanalla ja maissilla valmistuu 15–20 minuutissa. Pääraaka-aineina ovat keitetty kananfilee, säilykemaissi, tuore kurkku ja kananmunat, jotka sekoitetaan smetanaan tai jogurttiin yrttien kanssa. Halutessa makua voi täydentää kovalla juustolla ja krutongeilla.
Resepti (6 annosta)
Ainekset:
- Kananfilee (keitetty): 300 g
- Jäävuorisalaatti: 200 g
- Säilykemaissi: 1 tölkki
- Tuore kurkku: 1–2 kpl
- Keitetyt kananmunat: 3 kpl
- Kastike: smetana (10–20 %) tai jogurtti: 150 g
- Suola, mustapippuri maun mukaan
- Tilli, persilja
Valmistus:
Keitä kana (20–30 min) ja kananmunat (noin 9 min). Anna jäähtyä.
Leikkaa kana, kurkut ja kananmunat kuutioiksi tai suikaleiksi.
Yhdistä ainekset salaattikulhossa, lisää maissi (kaada neste pois) sekä hienonnetut yrtit.
Kastike:
Lisää suola ja pippuri, sekoita joukkoon smetana tai jogurtti.
Lisäys:
Lisää noin 100 g raastettua juustoa pehmeämmän maun saamiseksi.
Tarjoilu:
Lisää krutongit juuri ennen tarjoilua, jotta ne pysyvät rapeina.
Vinkki:
Keveämpään versioon käytä jogurttia, ruokaisampaan majoneesia.
Salaatti surimitikuista ja riisistä
Ainekset (6 annosta):
- Säilykemaissi: ½ tölkki
- Surimitikut: 200 g
- Kananmunat: 3 kpl
- Tuore kurkku: 100 g
- Majoneesi: maun mukaan
- Sipuli: ½ kpl
- Riisi: 1 lasillinen
Valmistus:
- Keitä riisi ja kananmunat, anna jäähtyä.
- Pilko kananmunat, kurkku, surimitikut ja sipuli hienoksi.
- Lisää maissi (valuta neste pois) ja keitetty riisi.
- Sekoita kaikki ainekset ja lisää majoneesia maun mukaan.
Valmis salaatti on helppo ja täyttävä – sopii hyvin arkeen tai juhlapöytään.
==================================
Siian suolaus kotona
Siian suolaaminen kotona on yksinkertainen prosessi, joka vaatii vain tuoretta kalaa, karkeaa suolaa ja sokeria. Puhdistettu siika (suomuja ei tarvitse poistaa) hierotaan suola-sokeriseoksella ja annetaan tekeytyä kevyen painon alla jääkaapissa 24–48 tuntia. Näin saadaan herkullisen miedosti suolattu kala.
Perusohje ja resepti
Valmistelu:
Perkaa siika, poista kidukset, huuhtele ja kuivaa huolellisesti talouspaperilla.
Suolausseos (1 kg kalalle):
- 2 rkl karkeaa suolaa (ei jodioitua)
- 1 rkl sokeria
- Mustapippuria (kokonaisena tai jauhettuna) – halutessa
Valmistus:
- Hiero kala kauttaaltaan seoksella sekä sisältä että ulkoa.
- Aseta kala lasi- tai muoviastiaan, ripottele loput seoksesta päälle ja peitä kannella.
- Laita jääkaappiin 1–2 vuorokaudeksi (nopeuttaaksesi voit käyttää kevyttä painoa).
Vinkki:
- 1 vuorokauden jälkeen saat miedosti suolatun siian.
- 2 vuorokauden jälkeen kala on kiinteämpää ja suolaisempaa.
Ennen tarjoilua huuhtele tai pyyhi ylimääräinen suola pois ja kuivaa kala.