Painostus oppositiota, kansalaisyhteiskuntaa ja mediaa kohtaan on lisääntynyt Venäjällä vuoden 2022 jälkeen. Ympäristöasioissa kansalaisaktiivisuutta on kuitenkin edelleen erityisesti paikallistasolla. Toiminnassa on riskinsä, mutta silti myös onnistumisia on.
Ympäristökampanjat ja -protestit olivat nopeimmin kehittyviä kansalaisyhteiskunnan osa-alueita Venäjällä ennen vuotta 2022. Laajamittaisen hyökkäyssodan käynnistyminen Ukrainassa johti sorron lisääntymiseen aktivisteja ja toimittajia kohtaan. Painostus on laaja-alaista kohdistuen vaikkapa sotaa tai politiikkaa arvosteleviin sosiaalisen median kannanottoihin.
Olosuhteista huolimatta ympäristövaikuttaminen on yhä jossain määrin mahdollista. Monet toiminnot keskeytyivät hetkeksi helmikuussa 2022, mutta käynnistyivät myöhemmin uudelleen. Myös uusia kampanjoita on syntynyt.
Mieltä ilmaistaan paikallistasolla
Ympäristöprotesteja ja -kampanjoita käynnistävät niin ruohonjuuritason ryhmät kuin ammattimaiset järjestöt tai asiantuntijaryhmät.
Ruohonjuuritasolla aktiivisuudelle on monia syitä. Sodan neljäntenä vuotena Venäjän yhteiskunnassa on selkeä tarve elämän normalisoimiselle. Suurten venäläiskaupunkien elämän kuvataankin usein näyttävän “normaalilta”. Normaaliuteen kuuluu vaatimukset paremmasta infrastruktuurista, puhtaammasta ympäristöstä sekä tehokkaammista julkisista palveluista.
Ruohonjuuritason toiminta painottuu paikallisiin ympäristöongelmiin: Ilman ja veden saastumiseen, kaatopaikkoihin ja jätteisiin, metsähakkuisiin tai puistojen raivaamiseen. Asioihin, jotka ihmiset voivat nähdä, kuulla tai haistaa.
Osallistuminen kampanjoihin on samalla tapa osoittaa edes jonkinlaista kansalaisaktiivisuutta ja solidaarisuutta painostavassa poliittisessa järjestelmässä. Tutkijoiden mukaan tämä selittää esimerkiksi sitä, miksi tuhannet vapaaehtoiset ympäri Venäjää matkustivat joulukuussa 2024 Mustanmeren rannikolle auttamaan öljyvuodon jälkien siivoamisessa.
Kaikkea ei tukahduteta
Paradoksaalisesti kaikkia ympäristöprotesteja ei pidetä “poliittisina”, ja viranomaiset jopa sietävät niitä. Ne näyttäytyvät usein “aitoina ruohonjuuritason liikkeinä” ja “kansan mielialojen ja toiveiden ilmaisuna”, eivätkä “ulkomaisena vaikutuksena”. Siksi ne johtavat toisinaan todellisiin tuloksiin.
Jopa Kremliä tukevat bloggaajat ja anonyymit Telegram-kanavat korostavat ympäristökysymyksiä osana kansalaisagendaa. Tukahduttamisen sijaan niitä tulisi hyödyntää ja ehkä ottaa osaksi järjestelmää. Tästä on seurannut valtion organisoimien tai tukemien ns. GONGO-järjestöjen lisääntyminen. Ne esitetään usein “turvallisena vaihtoehtona” ympäristöaktivismille. Ympäristön parantamisen ohella ne opettavat nuorille esimerkiksi projektinhallintaa ja voivat edistää urakehitystä.
Monet aidot ruohonjuuritason aktivistit Venäjällä tiedostavat, että protestien esittäminen “epäpoliittisina” voi parantaa kampanjoiden onnistumista. Tämä voi vaatia avoimien yhteyksien välttämistä kansainvälisiin tai Venäjältä paenneisiin ympäristöasiantuntijoihin ja -aktivisteihin. Samalla kuitenkin usein ylläpidetään epävirallisia yhteyksiä maasta lähteneisiin.
Aktivistien vaikeat valinnat
Ympäristöaktivistit joutuvat tekemään vaikeita valintoja päivittäin. Kannattaako osallistua valtion luomien kansalaisyhteiskunnan rakenteiden, kuten kansalaiskamareiden, toimintaan? Onko järkevää tehdä yhteistyötä puolueiden, kuten Yhtenäisen Venäjän tai kommunistien alue-edustajien kanssa? Osa poliitikoista tukee ympäristökampanjoita. Entä onko hyvä idea kutsua Ukrainan sodan veteraani puhumaan kampanjaan?
On todettava, että kaikki ympäristöaktivistit eivät suhtaudu kriittisesti sotaan Ukrainassa. Joissakin ryhmissä keskustelu sodasta lopetettiin heti alkuun, ja osallistujat keskittyvät vain yhteiseen asiaan. Toisaalta osa aktivisteista vastustaa sotaa avoimesti, mistä voi seurata syytteitä.
Ympäristöaktivismi Venäjällä on usein myös vaarallista. Aktivisteja ja asiantuntijoita syytetään, vainotaan, uhkaillaan, pahoinpidellään, vangitaan tai sakotetaan.
Viime aikoina huolta on herättänyt alkuperäiskansojen oikeuksia puolustaviin kohdistunut repressioaalto joulukuusta 2025 lähtien. Yksi pidätetyistä on selkup Darja Jegereva, joka on toiminut kansainvälisen alkuperäiskansojen ilmastofoorumin puheenjohtajana ja YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin jäsenenä. (toim. huom. Länsi-Siperiassa puhuttu selkupin kieli on etäistä sukua suomelle).
Myös ammattimaisiin ympäristö- ja ilmastojärjestöihin on kohdistunut kasvavaa painetta. Greenpeace, WWF ja Bellona on julistettu “ei-toivotuiksi järjestöiksi”, ja niiden on täytynyt sulkea Venäjän-toimistot. Monet muut järjestöt on leimattu “ulkomaisiksi agenteiksi” ja monet ovat menettäneet kansainvälisen rahoituksen tai yhteistyömahdollisuudet.
Vaikeista olosuhteista huolimatta osa järjestöistä jatkaa toimintaansa. Tällä hetkellä pyritään esimerkiksi estämään luonnonsuojelualueiden asemaa heikentäviä lakimuutoksia. Samoin vastustetaan avohakkuiden sallimista Baikal-järven ympärillä.
Ympäristökampanjat ovat yksi harvoja alueita, joilla kansalaistoiminta on yhä mahdollista – joskus myös tehokasta. Samalla riskit osoittavat, ettei tilanne ole ruusuinen. Ympäristövaikuttamisen tulevaisuus Venäjällä on täynnä vaaroja.
Angelina Davydova
Kuva: Angelina Davydovan arkisto
Angelina Davydova muutti Pietarista Berliiniin maaliskuussa 2022, jossa työskentelee MICT-mediajärjestössä. Hän on ympäristö- ja ilmastojournalisti ja yksi The Eurasian Climate Brief – ilmastopodcastin vetäjistä.
Davydova on toiminut YK:n ilmastoneuvottelujen (UNFCCC) tarkkailijana vuodesta 2008 ja World Future Councilin jäsen vuodesta 2020 (WFC, Maailman tulevaisuusneuvosto). Hän on myös Ukrainan sodan ympäristöseurausten työryhmän jäsen.
Käännös ja toimitustyö englannista suomeen: Riku Savonen
Teksti on julkaistu englanniksi Civil Society Forumin (CSF) verkkosivulla (csf-ev.org) 11.2.2026. Saksaan rekisteröidyn foorumin verkostoon kuuluu yli 150 kansalaisjärjestöä yli 20 maasta. Foorumi on toiminut 15 vuotta eurooppalaisten ja venäläisten järjestöjen yhteistyöverkostona. Suomi–Venäjä-seura on ollut CSF:n jäsenenä vuodesta 2020.
Onnistuneita ympäristökampanjoita vuonna 2024
Ympäristötoimijoiden EKG-verkosto (Эколого-кризисная группа) analysoi Venäjän ympäristöprotesteja. Vuonna 2024 ryhmä raportoi 84 onnistuneesta tapauksesta, joissa kansalaisilla oli merkittävä rooli. Esimerkiksi:
– Ikimetsä pelastettiin hakkuilta Irkutskin alueella
– Vepsäläisen Soutjärven asukkaat pysäyttivät turistikeskuksen rakentamisen
– Uljanovskissa ekoperformanssista käynnistyi kaupunkikeskustan vehreyttäminen
– Valtionduuman ympäristökomitea hylkäsi suojelualueiden statusta heikentävän lakialoitteen.
– Dagestanissa palautettiin asukkaiden pääsy virkamiesten aitaamalle järvelle
– Turistisiltojen rakentaminen Baikalin shamaanien pyhään niemeen kiellettiin
– Sahalinilla suojelualueen koko 11-kertaistettiin
– Karjalan Hiitolanjärvellä kiellettiin kalanviljelylaitoksen perustaminen
– Komissa Šoikyr-järven rannalle estettiin luksus-campingin rakentaminen
– Ympäristöministeriö kielsi karhujen tappamisen talviunien aikana
– Ivanovon alueella kiellettiin kaatopaikan rakentaminen
– Altailaiset pysäyttivät kullanetsinnän
– Öljyvuodon jokeen pysäytettiin Nenetsiassa
Lähde: https://help-eco.info/victories2024/