Borshia, vodkaa ja röökinsavua – kaikki mitä olet halunnut tietää Venäjästä
Osa 3. Mätöt, setit, pensselit ja pedit
Kovin leppoisasti on aika mennyt Venäjällä. ”Pienten” alun intervallien jälkeen alkaa arki näyttää arjelta ja viikonloppu viikonlopulta eikä ole jatkuva kaaos päällä. Tässä osiossa tutustutaan vähän sitten Plekhanovin yliopiston vaihto-opiskelijoiden oloihin.
Ensimmäisessä osiossa olikin kuva meidän betonisesta asuntolastamme, jonka alakerrassa vartijat vahtaavat menijöiden ja tulijoiden kulkulupia. Kello 01-06 ei siis pääse ulos eikä sisään, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoiden kanssa ollaan oltu hiukan lepsumpia, koska ilman suurempia ongelmia on kyllä moni opiskelija vielä sisään päässyt jo 5 aikoihin. Jos mukana on ollut joku vähääkään venäjää osaava, niin homma on sujunut kuin suihkussa käyminen. Vaihto-opiskelijoille on varattu 2 kerrosta, ja 5 vaihtaria asuu käytännössä huone/asunto/kompleksissa. Tähän kuuluu 2 hengen huone, 3 hengen huone, vessa sekä ”suihkuhuone”, jossa sijaitsee kylpyamme! Ensivaikutelmat ovat kyllä hyvin positiivisia, koska kuulin kaverin-kaverin-siskon-miehen-serkun olleen vaihdossa Venäjällä, ja asuntolan olot olivat hyvinkin kyseenalaiset. Yllätyimme aluksi kuinka hyvissä oloissa olimmekaan.
Muutama huomionarvoinen seikka:
- – Venäläinen rakennustaito kyseisessä rakennuksessa ei ehkä ole parhaimmasta päästä, koska kylpyhuoneessa eikä vessassa ole lattiakaivoja ollenkaan, vesi ei kuitenkaan haihdu pois vaan imeytyy lattian läpi suoraan perustuksiin, tästä vähän myöhemmin vielä
- – Saimme Sebastianin kanssa hyvät naurut kun haimme omia ensimmäisiä lakanoitamme ja ihmettelimme kulmareikien puuttumista. Ystävällinen mummeli näytti meille, että lakanassa on keskellä ympyränmuotoinen reikä, josta peitto pitää pujottaa
- – ”Wifi”, joka rakennuksessa piti olla, ei oikein olekaan se mitä luulimme. Saimme kuulla, että aina jonain päivänä ”internet-boy” käyskentelee jossain päin asuntolaa, ja häntä pitää vetää hihasta, jotta hän tulee asentamaan internetin huoneeseen. Lopputulos oli se, että kaveri teki jonkin yksityisen verkon, johon kaikki sitten kaapelillaan liittyi.
Asuntolaa kaitsee huikeat mummelit, jotka asustelevat asuntolassa, ehkä? Nämä mummelit tarjoavat meille vessapaperit, lakanat ja peitot sun muut vehkeet, sekä pitävät huolta siitä että porukat eivät metelöi yöllä, ja että keittiö siivotaan. Jos haluaa pestä pyykkiä, pitää kysyä mummeleilta lupa, asettua jonoon ja antaa pyykkikori heille. Seuraavana päivänä viimeistään voi hakea pyykätyt vaatteensa takaisin! Aluksi tämä ei kuitenkaan toiminut ihan näin hyvin..
Ruoka? Mistä sitä saa muualta kuin Mäkistä? No koulun neuvostoaikaisesta ruokalasta tietysti! En tiedä muista, mutta itselleni tuli jotenkin kotoisa olo kun pääsi linjastolle tarjottimen kanssa ja naaman edessä oli lista kaikista ruoista sekä niiden hinnoista. Luonnollisesti myös esimerkiksi ketsuppi maksaa. Siinä sitten ensimmäisen kerran sormi suussa mietit, että mitäköhän ihmettä toi on, ja mitäköhän se venäjäksi on! Kokeilemalla siitä selviää ja kassalle kun pääsee, niin iloinen keittiötäti laskeskelee sapuskasi hinnan noin mikrosekunnissa. Tämä kuulosti aluksi hyvältä, mutta huomasimme aika nopeasti, että ruokala täyttyy aina lounasaikaan niin täyteen, ettei ovesta pääse edes sisään. Olemmekin suunnanneet katseemme läheiseen kuppilaan josta saa business lunchia noin 6 euron hintaan. Lounaaseen kuuluu salaatti, keitto ja pääruoka sekä teetä tai mehua. Nyt sinä, joka sanot ettei 6 eurolla kannata maksaa kaalisalaatista, borshikeitosta sekä sushi-paloista ja teestä, niin olet väärässä. Miellän ainakin venäläisen ruokakulttuurin vahvuuksien pohjautuvan vahvasti keittoihin ja salaatteihin, jotka ovat lähes kaikki olleet väistämättä hyviä. Pääruoka on aina vähän niin ja näin, mutta 6 eurolla kolmen ruokalajin ateria ja tee verrattuna koulun samanhintaiseen ruokalaan, jossa väkeä on kuin Normandian maihinnousussa, niin kyllä kiitos. Kuppilassa toki saa myös palan painikkeeksi olutta, mikä on myös plussaa, jos haluaa taistella alituisen röökinsavun kanssa.
Opiskelu alkaa olemaan pikkuhiljaa normalisoitunut ja melkein kaikki on saanut kurssinsa valittua. Itse pyrimme Sebastianin kanssa ottamaan venäjää niin paljon kuin mahdollista, ja jättämään muut kurssit vähän toissijaiseen arvoon. Myös Doing Business in Russia, joka on kaikille pakollinen, kiinnostaa kovasti. Lähinnä omana vaihtoreissuni tähtäimenä on hallita venäjän kieli niin paljon kuin mahdollista ja saada kaikki irti venäläisestä kulttuurista, eikä välttämättä oppia Logistiikan jatkokurssin ihanuuksia. Koulunkäyntiä myös helpottaa paljon se, että yliopistolle on matkaa asuntolalta muutama sata metri, ja tämäkös passaa sopivasti ei-niin-aamuvirkulle herralle.
On kuitenkin hiukan omituista tällaisessa tietoyhteiskunnassa elävälle se, että esimerkiksi koulun sivuilla ei ole minkäänlaista intranettiä tai vastaavaa, josta näkisi esimerkiksi lukujärjestyksen. Jos jotain tietoa löytyy, se yleensä on aika vanhasta päästä. Tämän saimme todeta valitessamme kursseja ja katsoessamme netistä kurssien sisältöä: tietojenkäsittelyn kurssilla esimerkiksi opetetaan käyttämään Windows 95 käyttöjärjestelmää sekä avaamaan ja luomaan kansioita ja tiedostoja. Kun tämän taidon on oppinut jo 9-vuotiaana, ei ehkä tarvitse uudestaan samoja asioita opetella. Todennäköisesti tämä on yksi esimerkki, siitä kuinka vahva venäjän kieli on maassa, koska venäjäksi kun sivuja tarkastelee, niin tietoa löytyy paljon enemmän asioista.
Tietyt tunnit ovat tiettyyn aikaan (oh really), mutta jos kävisikin sillee hassusti, ettei tuntia pidettäisikään, koulussa on tasan yksi ilmoitustaulu hallintorakennuksessa, johon tästä tulee tieto. Onneksi sosiaalisen median voittokulku jatkuu, ja yhden sankarin päästessä luokkahuoneen eteen, sen kautta tarkistamaan tunnin olemassaolon kun ketään ei näy, hän postaa facebookiin viestin ja ilmoittaa kaikille asiasta. Aika monena päivänä tunnit alkavat kello kahdeksan sekä kaikilla on painotettu paikallaolemisen tärkeyttä. Tällaiselle kaverille, joka tykkää yleensä nukkua aamutunnit takarivissä, tämä tieto ei ollut paras mahdollinen. Tosin toisin kuin Suomessa, täällä venäjän kielen tunneilla on lähes vaikeaa pilkkiä tai nukkua tunnilla, koska tunnit ovat tähän saakka ainakin koostuneet pääosin keskustelusta opettajan kanssa, venäjäksi.
Ja vielä lopuksi: kun saavuimme ensimmäisenä päivänä asuntolaan, asuntolan pihalla oli aidattu alue, jossa oli parit leuanvetotangot ynnä muut voimailutelineet sekä muutama kaveri oli asentamassa siihen muovimatollista jalkapallokenttää. Tätä rakentamista jatkui noin viikon pari, jonka jälkeen siellä oli joka päivä porukkaa pelaamassa futista. Kenttä kerkesi olemaan siinä muutaman viikon kun sitten viereen alettiin rakentaa uutta asuntolarakennusta, joten kenttää alettiin heti purkamaan. Pidemmän tähtäimen suunnitelmat, who cares!
Jesse Murtomäki
Kirjoittaja on jostain syystä hurahtanut teenjuontiin sekä venäläisiin keittoihin.