Osa 6. Viikon reissu Sochiin – Olympialaisten kiimaa haistelemassa
Niin kuin viime kirjoituksessa mainitsin, päätimme lähteä lomailemaan viikoksi Sochiin ja jättää sateisen Moskovan hetkeksi taaksemme. Opiskelusta emme olleet kuitenkaan lomaa saaneet, joten yhden viikon opiskelut jäivätkin väliin kokonaan. Rehellisesti sanoen se ei kyllä tainnut ketään ryhmäläistämme hetkauttaa vaan ajatukset siintivät jo lämpimissä aurinkorannoissa. Buukkasimme matkan 8 päiväksi. Lähtö oli lauantaina 3.11. ja takaisin tulimme ensi viikon sunnuntaina 11. päivä.
Jo matkalla lentokentälle mieleen tupsahti hiukan absurdi ajatus siitä, että olemme juuri lähdössä aurinkolomalle Venäjälle. Muutamaa kuukautta aiemmin tuollainen idea ei olisi saanut minulta minkäänlaista kannatusta, mutta asiat voivat kääntyä näinkin. Todellisuus iskeytyi samalla kun laskeuduimme Sochin maaperälle: jotakuinkin 1 500 kilometriä synkästä ja syksyisestä Moskovasta, löysimme Sochin, jossa aurinko porotti lämpimästi 25 celsiusasteen voimin.
Porukkamme – johon siis kuului suomalaistrion lisäksi saksalaisvahvistus Waldemar – napattiin lentokentän edestä vanhan konkarin Sergein upealla taksilla. Pääsimme hostelliimme/hotelliimme piakkoin ja ystävällinen vuokranantajarouva näytti meille paikat ja lämäsi kätösiimme A4:n täynnä erilaisia paikkoja mihin voisimme illalla suunnata. Asuntoomme kuului keittiö, kylppäri ja pari makuuhuonetta sekä ihmetykseksemme vielä 5. huone, joka oli lukossa. Ystävällinen babushka ilmoitti, että tässä huoneessa asuu yksi kaveri jonkun aikaa, mutta hänestä ei tarvitse huolehtia ollenkaan? Noh, emme nähneet kyseistä herrasmiestä kuin kerran ja seuraavana päivänä hän olikin kadonnut kuin pieru Saharaan.
Kuten olemme reissun aikana huomanneet, muuksi kuin venäjäksi lässyttäminen Venäjällä aiheuttaa aina vähintään pieniä kyseleviä ja uteliaita katseita, minkä saimme huomata Sochissa aika nopeasti. Olimme ehtineet laittaa kamat paikoilleen ja suunnanneet ravintolaan syömään kun ateriamme jälkeen viereisestä pöydästä oleva jantteri esitteli itsensä Sashaksi ja alkoi rupattelemaan kanssamme. Ennen varsinaista rupattelua hän kuitenkin osti meille pullon vodkaa, joka kietaistiin huiviin 4-henkisen seurueemme toimesta aika nopeasti. Sasha varsinaisesti rupatteli vain Antonin kanssa, koska minulla oli ainakin hyvin vaikeaa saada kaverin puheesta mitään selvää. Minua kyllä nauratti se, että ainoa sana, minkä hänen puheestaan ymmärsin, oli педераст. Anton tulkkasi välillä ja kävikin ilmi, että kaverilla oli paljonkin sanottavaa Neuvostoliitosta sekä Venäjän senhetkisestä hallituksesta ynnä muista. Ja kuten voi arvata, mikään näistä ei häntä juurikaan miellyttänyt. Tämän omituisen vodkanlahjoitus- ja Neuvostomuisteluepisodin jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan juominkeja ja valmistautumaan illan rientoihin.
Päädyimme illalla Club Amsterdamiin, jonka puitteet olivat suhteellisen prameat. Panimme deposittiin noin 150 € yhteensä ja saimme tällä rahalla illan aikana 3 pulloa votkaa ja mehut päälle, Moskovan hintatasoon suhteutettuna aika mukava yllätys. Viereemme istahti vielä venäläinen kaveri, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun, joten ilta näytti olevan menestys. Kuitenkin pullojen tyhjentyessä nuoruuden innostuksen voimalla, loppu näytti häämöttävän. Antonin viinanveto kulminoitui sammumiseen pöytään ja oksentamiseen yökerhon lattialle, mistä portsarit eivät juurikaan pitäneet. Sebastian antoi heille 500 ruplaa ”siivousrahaa”, jonka jälkeen suuntasimme ulos yökerhosta. Itse myös havahduin tähän nopeaan lähtöön, koska olin sammunut myös pöytäämme. Vaivihkaa yritin ottaa puoliksi juodun vodkan mukaan, mutta tajusin samalla että minulla ei ole povitaskuja, minkä vuoksi pullo tipahti ennen narikkaa tuhannen säpäleiksi lattialle. Ei näin, ei todellakaan näin. Kävely kohti kotia ja uusia pettymyksiä.
Muutama seuraava päivä meni vähän hiljaisemmissa merkeissä. Pyörimme ympäri kaupunkia tutkimassa eri mestoja. Aurinkorantaa yritimme kuumeisesti löytää, mutta ilmeisesti sellaista ruskean hiekan täyttämää aurinkorantaa ei ollut saatavilla, joten päädyimme satama-altaan viereiseen nyrkinkokoisten murikoitten täyttämään rantaan. Mustassameressä pulahdus on kokemus sekin, mutta jollain tavalla odotin siitä vähän hohdokkaampaa.
Vaikka alkuasetelmat näyttivät hyvältä, sää oli suhteellisen ailahtelevainen. Meidän piti monta kertaa mennä rafting-ekskursiolle, mutta vedentason ollessa liian korkea sateen vuoksi, koko reissun aikana emme sinne päässeet. Pääsimme nauttimaan kahdesta pienestä ekskursiosta:
Ensimmäinen oli turistiajelu ympäri Sochia, jossa pääsi tarkastelemaan Olympialaisiin valmistuvia rakennuksia ja maisemia. Mukava yksityiskohta oli se, että meille kerrottiin pukeutumaan lämpimästi yms., koska tulisimme menemään kanoottiajelulle retken loppuvaiheessa. Varsinainen kanoottiajelu olikin gondoliajelu korkealle mäelle/vuorelle, josta ilmeisesti jonkinnäköistä alppihiihtoa tultaisiin harjoittamaan. Tämä reissu vei yli tunnin aikaa ja mäen yläpuolella näkyvyys oli sumun takia nolla, joten kävimme kääntymässä ylhäällä noin 10 sekuntia ennen kuin lähdimme takaisin. Ei näin. Itse rakennuksetkaan eivät olleet missään fiksussa kunnossa, joten pääsimme pulittamaan sievoisen summan melkein tyhjästä sekä muutaman rakennustyömaan näkemisestä.
Toinen ekskursio oli mönkijäajelu Sochin vuoristossa/metsissä. Saimme kaikki omat mönkijämme ja lähdimme ajamaan ”ennalta suunniteltua” reittiä samalla tarkastellen Sochin maisemia ja luontoa. Itselle reitti olikin kohtuu hardcorea, koska mönkijällä en ole liiemmin ajellut ja reitti ei ollut mitään lastenkamaa mönkijän välillä ollessa lähes kahdella pyörällä jyrkänne vieressä. Reissu oli varsin mukava kun pääsi ajelemaan ihan kunnolla mönkijällä samalla katsoen jylhiä Sochin maisemia ja löysimmepä yhden suuren vesiputouksenkin. Enemmän koko reissussa pelotti kaveri, joka meidät ajoi mönkijöiden luokse. Hän tykkäsi ajaa 20km/h – 30km/h rajoitusten alueella yli 80km/h, joten takapenkillä ilman turvavöitä oli pari kertaa aika lähellä ettei sydän lentänyt kurkusta ja paskat ollu housussa. Mutta siitäkin selvittiin! Odotimme myös pahinta kun Sebastianin mönkijä hajosi 10 minuutin ajon jälkeen. Ajattelimme, että pääsemme maksamaan vähän korvausrahoja ynnä muita, mutta Sebastian saikin pienen alennuksen, koska ei päässyt ajamaan mönkijällään koko reissua.
Sääolosuhteiden ollessa mitä olivatkaan, oli hiukan vaikeaa suunnitella mitään ihmeempiä. Näiden muutaman pikku erikoisuuden ohella tyydyimme kokkailemaan asunnollamme ja juomaan viinaa ennen illan rientoja monena päivänä, koska yksinkertaisesti hirveästi ei ollut tekemistä. Sochi oli mielestäni muutenkin paikkana ei-niin-erikoinen ja en kokenut hirveästi minkäänlaista kiimaa kyseistä kaupunkia kohtaan. Oli kuitenkin kiva käydä muuallakin Venäjällä sekä tuossa vanhassa Neuvostoajan suomalaisten lomakohteessa. Sochista jäi kyllä hyvät muistot ja todennäköisesti voimmekin muistella tuota reissua pienen reissuvideomme avulla moneen otteeseen vielä tulevaisuudessa.
Jollain tavalla kiinnostaa nähdä, minkälainen kaupunki tuo Sochi on Olympialaisten aikaan, ja niiden jälkeen. Kaupunkiin rakennettiin aika neuvostomaiseen tapaan rakennuksia ihan mihin sattuu ja muutamaan otteeseen näytti siltä, että ”ei tuo tonne kyllä kuulu”. Noh, tulevaisuus tuo yllätyksiä tullessaan.
Ensi kirjoituksessa matkustamme syvälle Kazanin kaupungin tarjoamiin seikkailuihin.
Jesse Murtomäki
Kirjoittaja on tykästynyt Sochin hintatasoon.