Osa 8. Lopun alkua
Neljä kuukautta opinahjoa ja sukeltelua Moskovan metrotunneleissa alkaa olla takana. Kun kelkkaan on hypätty, niin aika on kulunut kuin siivillä ja lopun alku on kohta edessäpäin. Vaihtoaikamme oli siis suunniteltu tammikuun loppuun, mutta lähes kaikki opiskelu loppuisi jo joulukuun loppupuolella, joten aikaa jäi pieneen reissuun tammikuun alusta lähtien. Ainoastaan kansantaloustieteen loppukoe tulisi olemaan joulukuun puolessa välissä, joten tulisi tähdätä niihin aikoihin takaisin Moskovaan vielä viimeiseen loppurutistukseen. Olimme suunnitelleet vetävämme pienimuotoisen Transsiperia-reissun kunhan uudenvuoden kekkerit olisivat takanamme. Siitä sitten myöhemmässä kirjoituksessa enemmän. Nyt muutamia sekalaisia huomionarvoisia seikkoja matkan varrelta:
Baletti, mikä ihana tekosyy! Kyseessä oleva taiteenlaji on jäänyt minulle aikaisemmin yhtä eriskummalliseksi arvoitukseksi kuin nykylapsille C-kasetit ja 8-bittinen Nintendo. Kuitenkin niin mahtipontiseen sävyyn tuota ja Bolshoi-teatteria on ylistetty, joten kun tilaisuus tuli eteen, niin siihen oli pakko tarttua. Itse systeemi lippujen saamiseen oli kuitenkin kohtuullisen omituinen. Joutsenlampi-näytökseen oli varattu vain tietty määrä opiskelijalippuja. Tutorimme kävi ilmoittamassa nimemme listaan joskus 8 aikaan aamulla teatterin edustalla ja saavuimme sankoin joukoin illalla ennen näytöstä lippuja hakemaan. Paikalle oli kuitenkin ilmestynyt noin 50 silmäparia myös ja olisi voinut luulla, että siellä jaettiin ilmaiseksi rahaa, koska jono tuntui vain kasvavan. Lippuja ei siis oltukaan millään tavalla ”varattu” vaan mentiin niin sanotusti ”kuka ehtii ensiksi”-mentaliteetilla. Tilanne eskaloitui hyvin rauhalliseen tapaan siten, että pari turvamiestä tuli pitelemään pystytettyjä heikkoja aitoja, joiden välistä yksi ihminen kerrallaan sulloutui eteenpäin muun väkijoukon puskiessa takaa vauhtia. Sekalaisesta saksan, ranskan, englannin ja venäjän kielen tulvasta pystyi erottamaan hyvin räikeitä kirosanoja vaikka puhetta ei ymmärtänytkään, koska raivopäiset ja vauhkoontuneet ilmeet kertoivat kaiken.
Lopuksi ulos jäi seisomaan ainakin yli puolet alkuperäisestä massasta loppujen madellessa lipunmyyntiluukulle. Itselleni kävi kerrankin hyvä tuuri ja olin viimeinen halvan opiskelijalipun haltija. Lipun hinnaksi tuli 100 ruplaa, joka teki noin 2½ euroa! Kuitenkin haukannäköni alkoi erottamaan taas asioita väkijoukkosulloutumisen aiheuttaman adrenaliinin ja testosteronin nousun hälvennettyä, minkä vuoksi vielä kerran tutkailin lippuani. Kulmassa oli pieni venäjänkielinen teksti, joka ilmoitti ”Epämukava paikka”. Luulin tätä vitsiksi kunnes pääsin omalle paikalleni ja totesin, että ei lippu kyllä mitään palturia puhunut: jos istuisin selkä suorassa paikallani, näkisin esiripuista noin 10–15 metriä yläpuolelta ja en muuta, jos seisoisin ja kurottuisin hiukan eteenpäin, näkisin lavasta noin 40 % ja joutuisin esityksen jälkeen selkärangan oikomisoperaatioon. Vietinkin lähes koko näytöksen ajan nojaten 50 metriä sivullani olevaan kaiteeseen koko ajan yrittäen olla muiden katsomossa istuvien ihmisten tiellä. Biisit olivat hyviä, mutta esitys oli muutoin mielestäni aika keskinkertainen. Ehkä siitä voisi nauttia enemmän jos pääsisi istumaan paikalla, josta näkisikin koko näytöksen ilman akrobaattimaisia asentoja ja helvetillistä selkäkipua esityksen jälkeen. Tulevaisuudessa odotan Finnkinon tekevän samanlaisia lisäyksiä lippuihinsa, jotta leffafanaatikot ymmärtävät konkreettisesti lipun saatuaan, että: ”Ai perhana ku päästiin nyt huonoille paikoille, mut onneks nää oli vähän halvempia!”.
Konkreettista Neuvostonostalgiaa tarjosi Bunkkeri 42, jossa vierailimme myös jonain kauniina syksyisenä iltana. Bunkkeri oli siis Kylmän sodan aikainen viestintäkeskus, joka olisi palvellut mahdollisen ydinasehyökkäyksen jälkeen/aikana. Nykyään bunkkeri toimii siis eräänlaisena museona erilaisine kuriositeetteineen. Jos lisää tietoa haluaa niin googletusta kehiin, itse kerron empiiriset faktat. Venäläinen kaikkitietävä (oikeasti ei-sarkastinen ilmaisu) oppaamme kertoi bunkkerin historiasta ja esitteli sen viehättäviä yksityiskohtia pari tuntia kestävällä vierailullamme. Simuloimme muun muassa reaaliaikaisen ydinasehyökkäyksen yhdessä viestintähuoneessa ja pääsimme sovittamaan neuvostoaikaisia sotavaatteita ja -asusteita yllemme. Lähinnä leffoista nähtyä materiaalia ja rekvisiittaa löytyi naamamme edestä, joten oli aika piristävää ja mielenkiintoista pukea sotisovat ja kaasunaamarit päälle sekä konekiväärit olalle. Innokkaimmille oli myös tarjolla aseen purkamista ja kokoamista. Kokemus oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja tietyllä tavalla toi sen ”tutun” Neuvostoliitto-vaikutelman jokaiselle aivan varmasti. Hintakaan ei hirveästi tainnut repiä lompakkoa auki, joten kaikille Moskovan matkaajille suosittelen varauksettomasti.
Opiskelu on ollut koko aikana vähän omituista. Hirveästi painostetaan, että tietyt asiat pitää tehdä, muuten ei ole asiaa päästä kurssista läpi ja niin edespäin. Sitten kun tilanne tulee kohdalle, yhtäkkiä säännöt muuttuvatkin ja sitten paistaa aurinko, sateenkaaren päädystä löytyy rahakirstuja, sukupuuttoon kuolleet eläimet reinkarnoituvat ja sodat loppuvat. Ei ihan, mutta pointti meni perille. Sen takia olikin omituista, että jos piti kurssilla tehdä tehtävät 1–10 ja esitelmä sekä numeroa parantaakseen 1–5 lisätehtävää, niin 3 normaalilla tehtävällä ja esitelmällä pääsi kurssista heittämällä läpi saaden 3:sen. Venäjän kielen loppukoekin oli hiukan hämmentävä kun opettaja tuli kesken kysymään, että tarvitsenko apua. Yksi kohta jäi tyhjäksi ja pisteitä tuli 98/100, mistä napsahti kevyesti 5 todistukseen. Ei paha. Opiskelusta muutenkin pyöri muutamia legendoja ja kuulin yhdeltä maisteritutkintoa suorittavalta vaihtarilta, joka viime vuonna oli kandiaan tekemässä, että joku ei ollut tehnyt ollenkaan 5 opintopisteen kurssin ryhmätyötä, joka muodosti lähes koko kurssin arvosanan, mutta sai kurssista 4. Arvatkaa miten? Jollain tavalla hän sai skipattua oman työnsä esityksen ja kun esitelmät arvosteltiin heti esityksen jälkeen, hän nappasi jo kertaalleen arvostellun esitelmän (jossa ei siis mitään arvosanamerkintöjä ollut), repäisi siitä kansisivun irti ja palautti uudestaan jo kertaalleen palautetun työn. Pahoitteli totta kai kansisivun ja nimien puuttumista, mutta 4 napsahti siitä työstä kuten myös muutama minuutti aikaisemmin toiselle ryhmälle. Tarinan kertonut vaihtari oli myös itse tarinan kerrottuaan samana päivänä saanut viestin opettajalta, joka sanoi joutuvansa tiputtamaan jo yhdestä kurssista antamaansa arvosanaa. Häntä hiukan harmitti, että arvosana tippui 3:sta 2:seen, mutta opettaja mainitsi hyvän syyn: koska palautettu essee ei millään tavalla liittynyt kurssin aiheeseen, arvosanaa jouduttiin laskemaan. Loogista, eikö?
Uudenvuoden kekkerit olivat pirun upeat verrattuna edellisiin, mitä Suomessa on aikaisemmin viettänyt. Varasimme noin tusinan hengen voimin pöydän yhdestä yökerhosta, joka tulisi olemaan päämajamme lähes koko illan. Kuitenkin tuli huomattua, että lähes kaikissa yökerhoissa oli jo kaikki pöydät varattuna ja jos ei ollut, niin hintakin oli sen mukainen. Me jouduimme pulittamaan 5000 ruplaa (125 €) per henkilö pöydästämme, joten ainakin aluksi tuo hinta vaikutti turhan korkealta. Kävimme alkuillasta katsomassa ilotulituksia Punaisen torin läheisyydessä ja illaksi suunnistimme yökerholle. En ennen ole juurikaan välittänyt ilotulituksista, mutta voin sanoa, että joku oli kyllä tällä kertaa laittanut kunnon show’n pystyyn. Päädyimme yökerholle ja ensi kättelyssä sai huomata, ettei tästä turhaa oltu maksettu: pöydällä oli jo tullessamme 2 litraa vodkaa, 2 pulloa valkoviiniä, 2 pulloa punaviiniä, litra viskiä, litra rommia, muutama pullo kuoharia, erilaisia mehuja ja limuja sekä loppuosa pöydästä oli täynnä erilaista naposteltavaa. Jos tämä ei porukalle riittänyt, niin itse paikan omistaja tuli tervehtimään meitä myöhemmin ja toi pöytäämme lisää juotavaa ja syötävää. Ilta kuluikin siinä sitten mukavasti ja olotilakin oli aamulla sen mukainen.
Matka jatkuu kohti Transsiperian reissua, joten olkaahan kuulolla!
Jesse Murtomäki
Kirjoittaja on varustautunut Venäjän talveen hyvin huonosti.