Aleksanteri-instituutin Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen (VIE) Maisterikoulun perinteenä on ollut kerran vuodessa toteuttaa opintomatka johonkin entisen Neuvostoliiton alueen maista. Edellisinä vuosina on tutustuttu esimerkiksi Azerbaidzhaniin, Georgiaan, Moskovaan ja Kiovaan. Maaliskuussa 2014 oli vuorossa Keski-Aasian helmi, Kazakstan!
Matka oli viikon mittainen (1.-8.3.2014) ja sisälsi vierailuja Kazakstanissa toimiviin suomalaisiin jakansainvälisiin organisaatioihin ja yrityksiin, esimerkiksi Finpro:on, Chevronille, Carlsbergille, Yk:hon, Etyj:in ja Suomen suurlähetystöön. Lisäksi tokikin tutustuttiin paikalliseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin niin ohjatusti kuin vapaa-ajallakin.
Viisumit hoidettiin Helsingissä sijaitsevan Kazakstanin suurlähetystön kautta. Majoitukseksi buukattiin etukäteen hostellipaikat kohdekaupungeista ja Turkish Airlinesin lentoliputkin polttelivat jo hyvissä ajoin takataskussa.
Valitsimme matkakohteiksimme kaksi keskeisintä kazakstanilaiskaupunkia, Almatyn (aiemmin Alma-Ata) ja Astanan. Kaakkois-Kazakstanissa Tienšan –vuoriston kupeessa sijaitseva Almaty toimi maan pääkaupunkina aina vuoteen 1997 saakka, jolloin presidentti Nursultan Nazarbajev nimesi pohjoiskazakstanilaisen Astanan uudeksi pääkaupungiksi.
Almaty
Saavuimme matkaryhmämme kanssa Almatyyn aamutuimaan. Pian kulttuurimuutoksesta toivuttuamme hyökkäsimme iloisesti yllättyneenä hostellin emännän taivaallisen mannapuuron kimppuun. Hostelli, Apple Hostel Almaty, oli kaikkinensa muuten oikein mainio, mutta suihkuja oli kahdellekymmenelle hengelle vain 2 kappaletta – mutta sopu sijaa antoi.
Almatya ympäröi mahtava Tienšan-vuoristo, joka kuristikin kaupungin keskustassa useasta tienpäästä. Heti kävi selväksi, että Kazakstanissa aurinko hellii kaduilla käppäilijää kylmästä säästä huolimatta. Häkellyttävän suuria ja pitkiä jääpuikkoja löytyi pitkin kaupungin räystäitä johtuen verrattain kylmän sään ja auringonpaisteen yhdistelmästä.
Almatyssa ei ole varsinaista keskustaa. Tai ei ollut tällaiselle suomalaiseen kaupunkisuunnitteluun tottuneelle, kunnes löydettiin kävelykatu.
Almatyssa tutustuttiin myös kaupungin takaa näyttäytyneeseen mahtipontiseen vuoristoon. Bussi vei Shymbulakin laskettelukeskuksen porteille ja nousimme kolmella eri hissillä yli 3000 metrin korkeuteen ihailemaan maisemia. Aurinko paistoi ja lämmitti valkoisilla rinteillä laskettelijoita. Hetken tuntui oudolta ajatukselta olla kaukana idässä, eikä esimerkiksi Alpeilla.
Kazakstanissa järjestetään talviuniversaadit 2017. Paikalliset muistuttivat ylpeänä ja useasti myös samana vuonna olevasta EXPO-2017 maailmannäyttelystä Kazakstanissa.
Almaty on hieman neuvostohenkeä huokuva kaupunki. Kazakstanin presidentti Nursultan Nazarbajev modernisoi yksinvaltiaan ottein valtiota. Erään rakennuksen päällä oleva teksti korosti kansan yhteistä matkaa tulevaisuuteen, aina vuoteen 2050 asti. Päästyämme myöhemmin uuteen pääkaupunkiin Astanaan, huomasimme, että surrealistiset kuvitelmat olikin siellä jo laitettu toteen arkkitehtuurin muodossa. Suuret suunnitelmat!
Jostain syystä Almatysta löytyi pyöräilykaistat, vaikka pyöräilijöitä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Myös roskien kierrätyspömpeleitä näkyi, vaikka itse kierrätys ei vielä ollutkaan käytännössä toteutunut. Kazakstan taitaa olla ulkoilmalaboratorio neuvostovallan aikaisen maan länsimaisesta modernisoinnista. Tänne täytyy tulla katsastamaan tilanne kahdenkymmenen vuoden päästä.
Astana
Ja niin matkaporukka hyppäsi yöjunaan Almatysta Astanaan! Lippujen osto ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Lippuja ei voitu ostaa etukäteen Suomesta eikä netistä. Paikan päällä kahdenkymmenen yhden lipun ostamiseen meni lopulta kolme ja puoli tuntia.
Ulkona oli pimeää ja matkalaiset olivat junamatkasta väsähtäneitä, mutta eräs seikka kiinnitti huomiomme: tulppaanivalot muuten hämärän kaupungin lähes jokaisessa puistossa. Tulppaani on kuulemma Kazakstanin kansalliskukka, joten mikäpä olisi sopivampi koriste presidentti Nazarbajevin pääkaupunkiprojektille.
Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton romahduksen seurauksena vuonna 1991. Päätös pääkaupungin siirtämisestä Almatystä Astanaan tehtiin vuonna 1994 ja virallisesti Astanasta tuli pääkaupunki vuonna 1997. Tätä ennen arolla oli pikkukaupunki, josta ei ollut enää montaa korttelia jäljellä kuvassakin näkyvien valtavien pilvenpiirtäjien ja toimistorakentamisen buumin vuoksi.
Presidentti Nazarbajevin tavoitteena on ollut rakentaa replikoita maailman kuuluisimmista rakennuksista Astanaan, kuten toimistona palveleva mukaelma Moskovan ”Stalinin hampaasta”, valtionyliopisto MGU:sta. (kuva)
Khan Shatyr –ostari on rakennettu Kazakstanin paimentolaiskulttuuria kunnioittaen jurtan mallikseksi. Samaisen ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta muuten löytyi sisälle rakennettu uimaranta. Hiekkarannan hiekatkin oli tuotu Malediiveilta, joten mikäpä siinä köllötellä auringon alla ja nauttia lämmöstä varpaat merivedessä, kun ulkona paukkuu kylmimmillään -40 asteen pakkanen.
Astanasta tehtiin myös tutustumiskäynti naisten työleiriin ”Alzhiriin”. Neuvostoliiton aikaisen työleirin paikalle oli rakennettu museo ja moderni muistomerkki muistuttamaan entisaikojen kauheuksista. Leirille lähettiin naisia erityisesti poliittisten syiden vuoksi. Astuttuamme ulos bussista, porukkamme kohtasi pohjoisen, todella kylmän ja viheliäisen, siperian arotuulen. Pakkasta oli mittarin mukaan vain -14 astetta, mutta tuntui -40 asteelta. Käveleminen parin minuutin matkan museolle siinä kylmyydessä laittoi pohtimaan leirin olosuhteita todellisuudessa.
Museon jälkeen seuraava vierailukohteemme oli noin kolme vuotta sitten, presidentti Nazarbayevin pyynnöstä, perustettu yliopisto. Yliopiston aulassa vastaamme tuli palmuja sekä suihkulähteitä, jotka eivät vielä olleet toiminnassa.
Ruokakulttuuria
Jo ensimmäisenä iltana Almatyssa ravintola Gakkussa maistoimme useita paikallisia herkkuja, kuten kazakkikeittiölle tunnusomaista hevosenlihaa sisältävää beshbarmakia ja jopa lampaan päätä. Oli erikoista, että kaavittuamme vähäiset lihat kallon poskista ja silmien takaa, ravintolan henkilökunta tarjoutui halkaisemaan pään, jotta pääsisimme käsiksi aivoihin. Eräät rohkeat matkalaisemme noudattivatkin ystävällistä neuvoa!
Allekirjoittaneet tyytyivät vain puraisemaan hapatetusta hevosenmaidosta tehtyä palleroa, jonka maku oli paitsi unohtumaton myös hyvin pitkäkestoinen.
Kazakstan on yksi harvoja valtioita maailmassa, jossa ei ole yhtä ainoatakaan McDonalds ravintolaa! Globalisoituvassa maailmassa tällainen on suoranainen ihme. No, ei kuitenkaan hätää, mäkkärin kuuluisat kaaret olivat silti myös Kasakeissa -with a Kazakh style 😉
Yksi vierailuistamme oli Carlsbergin panimolle. Oppaamme kertoi maistelun siivittämiseksi faktoja paikallisesta alkoholikulttuurista. Naiset eivät perinteisesti juo olutta Kazakstanissa, vaan se mielletään miesten juomaksi. Seurueemme naiset huomasivat tämän tilatessaan ruokajuomaa ravintoloissa; naisille tuotiin aina pilli oluen nauttimiseen.
Vapaa-ajalla päädyimme myös paikalliseen ruokakauppaan, josta yllätykseksemme löysimme suomalaisia Valion tuotteita!! Hurraa!! Viola sulatejuustopaketille taisi tulla hintaa noin yksi euro.
Kia-Riikka Repo ja Laura Lakso
Matkablogi kokonaisuudessaan http://kazakhstan2014viexpert.blogspot.fi/
Toimitti Riku Savonen
Aleksanteri-instituutin valtakunnallinen Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulu (VIE) on monitieteinen ohjelma, joka tarjoaa mahdollisuuden syventyä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimukseen useiden eri tieteenalojen näkökulmista.
Aleksanteri-instituutin kotisivut (http://blogs.helsinki.fi/vie-maisterikoulu/)