11.11. Käpylän Kylätalossa pidettiin ilta, jossa kerrottiin tarinoita, jotka liittyivät merkityksellisiin kohtaamisiin, kohteisiin ja ihmisiin liittyen Venäjään. Haluamme jakaa niistä muutaman.
Eine:
Jos haluaa tietää lisää, mitä piiritetyssä Leningradissa tapahtui, voi lukea Ales Adamovitsin ja Daniil Graninin kirjasta Leningradin piiritys- kohtaloita saarretusta kaupungista. Ilmestyi 1979, Suomennettu 2008 englannista (Päivi Paju) Kirjaa löytyy Helmet kirjastoista. Kirjasta ilmestyi uusi painos 2013, jossa on mukana aikaisemmasta painoksesta sensuroituja osia. Tätä ei ole tietääkseni suomennettu.
Minulle tärkeä juttu oli Venäjällä oleskellessani useinkin historia. Kiitokset osastolle innoituksesta pohtimaan ja selventämään kokemiani muistoja matkoiltani. Ohessa lyhyesti Juhlapyhinä kokemaani.
Pekka:
AATEHISTORIA
Juhannuksena 2006 Viipurin Lenin-museossa. Museon poliittinen tehtävä oli ylistää menestystä, ei käsitellä epäonnistumisia tai vallankumouksen uhreja. Historialliseen hetkeen keskittyvä muistomerkki. Kohteen hallinnosta vastaa Viipurin kaupungin kulttuurilaitos.
Oli mukava kävelyretki ja ystävällinen vastaanotto Talikkalassa.
SOTAHISTORIA
Juhannuksena 2007 Pietarissa; Leningradin sankarillisten puolustajien muistoaukiolla. Maanpäällinen osa: voiton korostaminen. Maanalainen osa: kärsimyksen ja trauman muistaminen.
Muistomerkin suunnittelu kesti 30 vuotta, ajanjakso heijasteli poliittisen ilmapiirin ja sodan muistamista koskevien prioriteettien muutoksia Neuvostoliitossa.
Tällaisissa kohteissa vierailu tuo aina mukanaan rankan ajatustyön.
KIRKKOHISTORIA
Jouluna 2008 Pietarissa, Smolnan katedraalissa. Yhdistää uskonnollisen perinteen, keisarillisen historian ja kulttuurikäytön. Palautettiin Venäjän ortodoksisen kirkon käyttöön 2015.
Olimme Jouluyön konsertissa.
RUOKA- JA KAHVILAHISTORIA
Uusi Vuosi 2013 Pietarissa, Jelisejevin ruokakauppa ja kahvila. Vuosina 1902–1903 valmistunut rakennus on suunniteltu näyttämään yhdeltä jättimäiseltä kaupan ikkunalta. Siihen aikaan rakennuksen estetiikkaa, jolle oli ominaista monimutkaisuus, koristeellisuus, suuret avoimet tilat ja kirkkaat kontrastit, pidettiin Nevski Prospektin klassista suuruutta vasten liian mahtipontisena ja mauttoman kaupallisena.
Olimme Uudenvuoden kahveilla ko. paikassa ja pidimme kovasti ruokakaupan ja kahvilan interiööristä. Ja tietysti kahvista, teestä ja leivoksista.
Tintti:
Olin huhtikuussa 1992 viikon kansainvälisessä lastenteatterifestivaalissa Antalyassa, Turkissa. Aamupäivisin oli eri maiden osallistujista koostuville ryhmille draamatyöpajoja, jollaisen vetäjäksi minutkin oli kutsuttu. Iltapäivisin ja iltaisin oli näiden lasten ja nuorten omia, ennakkoon valmistettuja esityksiä. Yksi niistä oli Nizhni Novgorodista, aivan poikkeuksellisen upea esitys, jossa puolet lapsista oli kuuroja. Onneksi tapasin ohjaaja Vladimir Chikishevin kuukausia myöhemmin teatteriseminaarissa ja kuulin, että hänen Piano-teatterinsa tulee Suomeen esiintymään Annantalon Taikalyhty-festivaaliin. Kutsuin koko ryhmän meille saunomaan ja iltaa istumaan. Meillä oli aivan unohtumaton ilta lauluineen ja nauruineen. Saimme lahjaksi mm. pienen talvisen taulun, joka on makuualkovimme oven päällä. Katselen sitä joka aamu ja ilta hampaita pestessä ja jumpatessa ja muistelen hurmaavaa Pianon porukkaa ja heidän esityksiään. Taulussa on kimaltelevien hankien yllä vieläpä samanlainen yönsininen tähtitaivas kuin minkä teimme aikoinaan alkovin kattoon olohuoneen vanhasta korkkimatosta tarratähtineen.
Toinen tarinani liittyi Druzhban kirjailijavierailuun marraskuussa 2004, kun Galina Akbulatova Petroskoista toi tuliaisiksi miehensä Boriksen tekemän Äänisniemi-pelin. Boris oli asunut aiemmin meillä pari viikkoa ja innostunut vuoden 1983 Käpylä-pelistäni. Hän ei tiennyt enempää kuin Galinakaan, että olin juuri viimeistelemässä uutta versiota Käpylä-pelistä, joka oli menossa painoon seuraavana päivänä. Uskomaton sattuma! Näytin kuvia meistä Galinan kanssa sohvalla, kun katselimme molempia pelejä arkkupöydän päällä silloin 2004 marraskuussa. Laitoin myös Borikselta saadun, uniikin aarteeni kaikkien ihailtavaksi matolle inspiraationa olleen Käpylä-pelin 1983 viereen. Olen lähettänyt viestin ja kuvia Galinalle ja Borikselle sekä heidän Suomessa asuvalle tyttärelle perheineen ja kertonut tarinaillasta. Tytär Gulmira vieraili vuonna 2011 Druzhban vuosikokouksessakin ja kertoi muutostaan maahamme ja elämästä suomalaisen aviovaimona.