Keskellä sensuuria jokapäiväisen työnkin jatkaminen on vastarintaa, kustantamossa työskentelevät venäläiset kertovat Latviassa asuvalle kirjallisuuskriitikolle Jelena Kuznetsovalle. Epätietoisuus siitä, minkälainen sisältö on kiellettyä, erottaa kuitenkin nyky-Venäjän sensuurin neuvostosensuurista.
Teksti ja kuvakaappaus/-muokkaus Ruslanian sivuilta: Elina Saarilahti
Vuoden 2023 lopulla ilmestyi kirja pienestä vaaleanpunaisesta hiirestä. Moskovan syyttäjänvirasto vaati kirjan kieltämistä ja vetämistä pois myynnistä. Sen mukaan teos uhkasi julkista järjestystä.
Ivan Filippovin romaanissa Myš (suomeksi Hiiri, ei suomennettu) hiiri karkaa laitoksesta, jossa kehitetään kuolemattomuusseerumia Venäjän presidentti Vladimir Putinille. Tämä aiheuttaa Moskovassa zombiepidemian, jonka seurauksena Patriarkka Kirill ja Kremlin propagandisti Margarita Simonjan kuolevat.
Venäjän syyttäjänviraston mukaan Filippovin fiktiivinen romaani uhkasi ”kansalaisten elämää, terveyttä ja omaisuutta” ja voisi vaikuttaa jopa kriittisen infrastruktuurin ja luottolaitosten toimintaan, kertoi kirjan kustantaja, Venäjän ulkopuolella toimivan Freedom Lettersin perustaja Georgi Urušadze Facebook-julkaisussaan kesällä 2024.
– Missään muussa maassa kaunokirjallisuudella ei ole tällaista valtaa, Urušadze ilakoi ja jatkoi: – Luottolaitokset ovat vaarassa, levittäkää sanaa, vielä ei ole myöhäistä!
Myš kiellettiin Venäjällä kokonaan. Jo ennen kieltämistään teos vedettiin venäläisestä verkkokauppa Ozonista, kun Kreml-myönteiset Z-bloggaajat valittivat kirjan olevan russofobinen.
Toimittajana työskentelevä Filippov puolestaan julistettiin ulkovaltojen agentiksi jo aiemmin samana vuonna.
Sensuurin juuret luotiin jo vuosia ennen sotaa
Venäjällä alkoi uusi sensuurin aikakausi maan aloitettua suurhyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022. Sensuurin lonkerot yltävät myös kirja-alalle.
Kiellettyjen aiheiden kirjoon kuuluvat esimerkiksi kritiikki Venäjän asevoimia vastaan sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sekä huumausaineiden esittäminen positiivisessa valossa. Sensuurin juuret istutettiin kuitenkin jo kauan ennen vuotta 2022, muistuttaa venäläinen kirjallisuuskriitikko Jelena Kuznetsova, joka on asunut perheensä kanssa Riiassa vuodesta 2022.
– Rajoitukset juontuvat Putinin aiemmilta kausilta. Ne otettiin käyttöön jo 2000- ja 2010-lukujen alkupuolilla, Kuznetsova kertoo. Kyse on esimerkiksi 2000-luvun ensimmäisinä vuosina käyttöön otetusta terrorismin- ja ekstremisminvastaisesta lainsäädännöstä, joka on nyt käännetty maan omia kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan, Kuznetsova kertoo. Viime vuosina myös tunnettuja kirjailijoita, kuten Boris Akunin, on nimetty terroristeiksi ja ekstremisteiksi, ja jo vähintään 50 kirjailijaa on lisätty ulkomaisten agenttien listalle.
– Koneisto on tullut hulluksi, Kuznetsova tokaisee.
Hän muistuttaa, että Venäjän yhä voimassa olevan, vuoden 1993 perustuslain mukaan sensuuri on kielletty. Silti valtio harjoittaa sitä aktiivisesti.
”Hybridisensuuri” hämärtää sallitun rajoja
Tilanne on erilainen kuin neuvostoaikana, jolloin sallitun ei rajoja tarvinnut arvailla, Kuznetsova sanoo.
Putinin valtakaudella tilanne on päinvastainen, sillä hallinto ei yleensä turvaudu sensuuriin kirjaimellisesti. Se voi kuitenkin painostaa kustantajia, ja oletettujen sääntöjen rikkominen voi aiheuttaa kustantajille ja kirjakaupoille suuria sakkoja ja taloudellisia menetyksiä, Kuznetsova kertoo. Riski saa kirja-alan toimijat varovaisiksi ja harjoittamaan itsesensuuria.
Kirjakauppojen on hyvin vaikeaa olla täysin varmoja siitä, ettei niillä ole hyllyissään mitään, mikä voitaisiin tulkita kielletyksi.
– Tilanne on ennennäkemätön, mutta se kehittyy vain huonompaan suuntaan. Kustantajia häiritään. Duuma ottaa käyttöön yhä enemmän lakeja, jotka heikentävät sananvapautta.
Kuznetsova kutsuu tilannetta ”hybridisensuuriksi”, viitaten termillä hybridisodankäyntiin, jossa yhdistyvät valtiollinen ja ei-valtiollinen toiminta, tavanomaiset ja ei-tavanomaiset keinot. Perinteiset sensuurin keinot ovat muuttuneet Venäjällä moninaisemmiksi ja rajoiltaan häilyvämmiksi.
– Koskaan ei tiedä, mikä on vaarallista, hän sanoo. – On liian riskialtista olla noudattamatta sääntöjä.
Toisinaan sensuurin takana ei ole valtio lainkaan vaan patrioottiset, hallintoa tukevat aktivistit – kuten ne, joiden vuoksi Myš vedettiin Ozon-verkkokaupasta. Aktivistit saattavat ”ilmiantaa” tai mustamaalata kirjakauppoja, kustantamoja ja kirjailijoita, ottaa yhteyttä tapahtumajärjestäjiin ja painostaa niitä pudottamaan esiintyjälistoiltaan kriittisiä mielipiteitä esittäneitä kirjailijoita. Tämä on Kuznetsovan mukaan tärkeä osa hybridisensuuria, ja toiminta on tehokasta.
– Joskus radikaalit aktivistit ovat jopa radikaalimpia kuin valtio.
Venäjä yritti sensuroida myös suomalaisen kirjakaupan valikoimia
Roskomnadzor on yrittänyt sensuroida myös suomalaisen kirjakauppa Ruslanian kirjavalikoimaa, kertoo Ruslanian toimitusjohtaja ja kirjakauppias Andreas Agopov. Viime syksynä Roskomnadzor sulki pääsyn Ruslanian verkkosivuille Venäjältä. Ruslania ei Venäjän viranomaisten toiveista huolimatta esimerkiksi ilmoita, että osa sen myymien teosten tekijöistä on Venäjällä nimetty ulkovaltojen agenteiksi.
Ennen pääsyn estämistä Roskomnadzor oli vaatinut Ruslaniaa poistamaan myynnistä muun muassa Filippovin kirjan Myš.
– Emme tietenkään poistaneet, koska se oli myyntihitti, Agopov toteaa. Eikä ulkomainen viranomainen muutenkaan voi määritellä, mitä suomalainen kirjakauppa voi myydä, hän jatkaa.
– Tiedon kulkua ei saa häiritä. Olemme avoimen tiedon puolella.
Roskomnadzor oli ollut kauppaan yhteydessä useita kertoja aikaisemminkin, mutta Ruslania ei poistanut myynnissä olleita teoksia, Agopov kertoo.
Epävarmuus ja epämääräisyys ovat myös Agopovin mukaan Venäjän sensuuria vahvasti määrittäviä tekijöitä. Osa Roskomnadzorin pyynnöistä oli sellaisia, ettei kauppa keksinyt, miksi poistopyyntö kohdistui juuri kyseiseen kirjaan.
– Kukaanhan ei kerro, että miksi jokin kirja on kielletty, Agopov sanoo.
Vastarinta voi olla arkista tai parodisoivaa
Osa Venäjällä toimivista kustantamoista tekee sensuurin näkyväksi mustaamalla esimerkiksi LGBT-maininnat kirjoista. Mustatut sivut tekevät sensuurin näkyväksi myös lukijalle.
Osa kustantamoista taas on lakannut julkaisemasta kirjoja, jotka voivat olla ongelmallisia.
– Mutta he jatkavat muiden valaisevien kirjojen julkaisemista, Kuznetsova sanoo. – Heistä tuntuu, että heidän missionsa on tehdä se, minkä he voivat tehdä. Jokapäiväisen työn jatkaminen on jo itsessään vastarintaa, hän sanoo.
Tilanne on synnyttänyt myös leikillisempää vastarintaa. Esimerkkinä Kuznetsova nostaa Sinij Karandaš -nimisen katutaiteilijan. Viime vuonna Sinij Karandaš julkasi Individuum-kustantamon kautta sensuroidun version kansallisrunoilija Aleksandr Puškinin teoksesta Evgeni Onegin.
Uuden kirjan nimi on Jevgeni Onegin. Blackout. Suuri osa teoksen tekstistä on mustattu, ja näkyviin jäävästä tekstistä muodostuu kokonaan uusi teos. Kuznetsovan mukaan kirja on performanssi siitä, kuinka sensuuri Venäjällä toimii.
– Se on parodia siitä, mitä nyt tapahtuu.
Kirjoitushetkellä Jevgeni Onegin. Blackout on Venäjällä vapaassa levityksessä.
Ovela kustantaja
Rajoitustenkin oloissa tekijät löytävät yhä luovia tapoja yhdistää kirja ja yleisö.
– Ovela kustantajani keksi, kuinka Hiirtä voidaan myydä [Venäjällä] jopa nyt, kertoo nykyään Saksassa asuva Ivan Filippov sähköpostitse. Keino on hänen mukaansa täysin laillinen.
Filippov lähettää verkkokauppa Ozonin linkin, josta voi ostaa värikkään teippimerkkipaketin. Paketin ostajalle luvataan kaupan päälle ilmainen kirjalahja.
Filippovin mukaan tuo lahja on Hiiri.