Arto Mustajoki on seurannut venäjän kielen kehitystä usean vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä vallanpitäjät pyrkivät ohjaamaan kielen käyttöä, mutta samalla sosiaalinen media uudistaa kieltä.
Teksti: Riku Savonen
Kuvat: Valeri Klepkin
Venäjän kielen emeritusprofessori Arto Mustajoella (s. 1948) on pitkä perspektiivi kieliin. Venäjän kielen opinnot hän aloitti vuonna 1965 siirtyessään yliopistoon. Kielivalinta ei syntynyt rakkaudesta Puškinin runouteen tai kiinnostuksesta shakkiin, vaan syy oli banaalimpi.
– Asuin Ilmajoella, kävin siellä koulua ja isäni oli siellä pappi. Olin hyvin kiltti lapsi ja mietin, että jotain jäynää täytyy tehdä vanhemmille. Kasvatin parran ja aloin lukea venäjää. Olin varma, että se oli vanhemmille kova shokki. Se oli sellaista seutua, että kukaan ei puhunut venäjää, ja kaikki vihasivat venäläisiä, kuvailee Mustajoki 1960-luvun Etelä-Pohjanmaata.
Yliopistossa pääaine oli saksa. Venäjän opiskelu alkoi alkeista. Kahden vuoden opiskelu Leningradissa ”stažoorina”, vaihto-opiskelijana, toi puhumisen taidon. Mustajoki väitteli venäjästä ja eteni nopeasti venäjän kielen professoriksi. Osaajia oli Mustajoen sanojen
mukaan tuohon aikaan niukasti ja kilpailu vähäistä.
Miksi ihmiset eivät ymmärrä toisiaan?
Arto Mustajoki saa tieteellisiä kirjoituskutsuja edelleen, mutta muuten monetkaan Mustajoen nykyisistä aktiviteeteista eivät suoraan liity venäjän kieleen.
– Olen viimeiset 15 vuotta tutkinut aihetta, joka on mielestäni maailman suurin ongelma: miksi ihmiset eivät ymmärrä toisiaan.
Tähän aihepiiriin liittyi viestinnän haasteita käsittelevä kirja Väärinymmärryksiä (Gaudeamus, 2020) Edellisestä kirjasta, Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus, 2012) tuli Mustajoen
mukaan yllättävän suosittu. Se oli suunnattu niille, jotka pelkäävät venäjän kieltä.
Mustajoki pitää myös podcastia. Kommunikaation kompastuskiviä hän on tehnyt 100 jaksoa
ja nyt käynnissä olevaa sarjaa Totuuden liepeillä jo yli 30 jaksoa. Niissä vierailee eri alojen asiantuntijoita.
Osa teemoista on liittynyt Venäjäänkin. Hiljattain vieraana oli Supon päällikkö Juha Martelius, jonka mukaan Suomessa tarvitaan jatkossa entistäkin enemmän venäjän kielen ja Venäjän osaamista.
Murrosajat muuttavat myös kieltä
Arto Mustajoki vieraili joulukuussa kulttuuritila Albatrossissa Helsingissä keskustelemassa kielten muutoksista. Tapahtuma liittyi ”Miten venäjän kieli on muuttunut 2020-luvulla?” –hankkeen lopputuotoksen, ”Русский новояз. Venäjän uuskieli” -sanakirjan julkaisuun.
– Venäjän kielessä on ollut erilaisia murrosjaksoja. Vallankumouksen jälkeen tietoisesti
haluttiin opettaa kansalle uusia käsitteitä, tuli paljon lyhenteitä ja uusia käsitteitä. 1990-
luku on toisella tavalla todella mielenkiintoista aikaa, koska silloinhan vapautui kaikki.
Politiikka vapautui ainakin hetkeksi. Kulttuuri vapautui ja myös kieli vapautui, kertoo
Mustajoki.
1990-luku oli villiä aikaa venäjän kielen kannalta. Puhekieli tunkeutui kirjakielen joukkoon yhdellä rysäyksellä, kun ihmisten eteen heitettiin hyvin puhekielistä tekstiä kirjoitettunakin. Englanninkielisiä lainoja tulvi ovista ja ikkunoista. Syntyi tarpeen normittaa kieltä ja kielilain aikaansaamiseksi väännettiin duumassa pitkään. Kun laki lopulta saatiin hyväksyttyä, julkisessa puheessa ei saanut enää käyttää rumia sanoja eikä turhia lainasanoja.
– Lakitekstin mukaan ei saa käyttää vierasperäistä sanaa «Если есть русский аналог» (Jos on olemassa venäjänkielinen vastine). Eli lainasanaa (аналог) käytetään jo itse lakitekstissä. Sanan käyttö ikään kuin kumoaa lain, muistelee Mustajoki lehdistöäkin huvittanutta muotoilua.
Kuten moneen muuhunkin asiaan, suhde lainasanoihin on Venäjällä kaksinainen. Teorian tasolla suhtautuminen on kriittinen, mutta käytännössä niitä käytetään häpeilemättä. Mustajoki kertoo esimerkin tieteellisestä konferenssista, jossa ensin oli käsitelty kriittisesti lainasanoja, ja sitten kahvitauon alkaessa puheenjohtaja ilmoitti, että nyt on кофе- брейк (coffee break).
Venäjän kielessä on pitkä perinne lainasanoista, niitä on aikoinaan tullut paljon myös ranskasta ja saksasta. Puškinin aikaan aatelisto vielä puhuikin paljon ranskaa. Venäjään englanninkieliset lainasanat myös asettuvat helpommin, kuin vaikkapa suomeen, koska samoja äänteitä on alkukielessäkin.
– Kirjoitettuna joku beauty industry (бьюти-индустрия) ei toki näytä kovin kauniilta, toteaa Mustajoki.
2020-luvun uuskieli
Kun 1990-luvun venäjän kielen muutos oli spontaania, 2020-luvulla valtiollinen retoriikka
toisaalta, ja sosiaalinen media toisaalta ohjaavat kielenmuutosta. On alettu käyttää termiä
novojaz, uuskieli. Se viittaa ensinnäkin George Orwellin klassikkoromaaniin ”Vuonna 1984”, jossa vallanpitäjät loivat uuskielen ohjailemaan kansalaisten ajattelua. Mustajoen mukaan venäjän kielessä tuttu esimerkki on spetsoperatsija, erikoisoperaatio, jolla valtio kiertää sota-sanan käyttöä. Toisaalta uuskielellä viitataan myös ylipäätänsä uudissanoihin.
Mustajoki kuvailee Suomi–Venäjä-seuran hankkeessa laadittua sanakirjaa hyödylliseksi ja taittoa hauskaksi. Sanakirjaan kerätyt olevat 127 sanaa ovat syntyneet hyvin eri tavoin.
Lainasanaväännösten ohella on paljon omaperäisiä uusia sanoja.
– Sananmuodostus on aina ollut venäjän kielen rikkaus, kehuu Arto Mustajoki.
Hän nostaa esimerkeiksi sanakirjasta korona-aikana arkikieleen nousseet sanat удалёнка (etätyö) ja дистанционка (etäopiskelu). Eurooppalaisten perhearvojen moninaistumiselle vinoilee termit родитель №1 ja родитель №2 (huoltaja 1 ja 2). Ботоферма (bottifarmi), фабрика троллей (trollitehdas) ja теневой флот (varjolaivasto) muodostuvat samalla
logiikalla kuin Suomessa. Релокант (paikanvaihtaja) on uudempi maahanmuuttajaa tai oikeastaan maasta muuttanutta tarkoittava sana. Maahanmuuttosanasto on muuttunut paljon vuonna 2022 alkaneen uuden muuttoaallon mukana.
Moni sana on saanut uuden merkityksen. Esimerkiksi обнуление (nollaus) on saanut kaksikin merkitystä: Sillä viitataan lakimuutoksen kautta Putinin presidenttikausien laskennan
”nollaukseen” ja toisaalta Ukrainassa vahvuudesta poistuneiden ”nollaukseen”.
Myös venäjällä on eri maissa erilaisia variantteja
Kaikissa kielissä voi syntyä paikallisia kielimuotoja. Myös venäjässä, vaikka Moskovassa on usein suhtauduttukin nuivasti eri kielimuotojen olemassaoloon. Vuoden 2022 jälkeiset
muuttoliikkeet ovat vahvistaneet ilmiötä. Samasta asiasta voidaan käyttää eri sanaa Venäjällä ja sen ulkopuolella.
Kieliopin puolella preposition valinta ”Ukrainassa”- ilmaisussa on politisoitunut. Venäjällä käytetään perinteisesti ”na”-prepositiota, kun taas Ukrainassa ja monessa muussakin maassa, ”v”-preposition käyttö on käytännössä normi. Arto Mustajoen mukaan keskustelu alkoi jo 1990-luvulla, kun ukrainalaiset kokivat ”na”-preposition vähätteleväksi poikkeukseksi, kun muiden maiden kanssa käytetään ”v”:tä.
Suomenkin kielessä on muuten tällainen poikkeus – VenäjäLLÄ – kun yleensä maat saavat päätteen -ssä.
Myös Suomessa puhuttuun venäjään on syntynyt maahanmuuttaneiden kautta paikallista vaihtelua. Esimerkiksi kirpputori on kirpushka ja pakettiauto paketnik. Myös kielioppi saattaa mukautua. Joku voi taivuttaa suomen sanoja venäjän kieliopin mukaan, esimerkiksi ”Я пойду в КелУ” (Minä menen KELUun (=Kela).
– Kieli on kuin evoluutiota. Joku keksii sanan ensin, jos muut tykkäävät ja alkavat käyttää sitä, se jää elämään, kuvaa Mustajoki ja toteaa, että aihe kaipaisi lisätutkimusta.
Valtiollinen sanakirja ohjaa ajattelua
Muitakin sanakirjoja on ilmestynyt. Vuonna 2025 Venäjällä valmistui kaksiosainen Valtiollisen
kielen selittävä sanakirja (Толковый словарь государственного языка Российской Федерации).
– Se perustuu aiempaan (kielitieteilijä Sergei) Kuznetsovin sanakirjaan, mutta huomiota herättää, että kaksi muuta tekijää ovat juristeja, kertoo Mustajoki.
Jo johdannossa kerrotaan sanakirjan tarkoitus. Tavoitteena on, että venäläiset ajattelevat tärkeistä asioista samalla lailla. Esimerkiksi единство народов (kansojen yhtenäisyys) määritellään ”perinteiseksi venäläiseksi henkismoraaliseksi arvoksi”
Mustajoen mukaan venäjänkielisten viranomaistekstien ongelma ei ole niinkään siinä, että ihmiset ymmärtäisivät yksittäiset sanat väärin, vaan viranomaisten rakastamat ”hillittömän pitkät lauseet”. Kuitenkaan tähän ongelmaan ei haluta puuttua, vaan laaditaan sanakirja yhdenmukaistamaan venäläisten ajattelua.
Sanakirjassa on kotletti, mutta ei pizzaa. Puuttuu myös tekoäly ja erikoisoperaatio. Sanojen valikoitumisen periaatteet eivät ole täysin selvät.
– Äärimmäisen mielenkiintoinen sanakirja, mutta vähän vaarallinen, vetää Mustajoki yhteen.
Pelkona on, että esimerkiksi oppikirjojen kieltä aletaan valvoa uuden sanakirjan pohjalta. Venäjä on kuitenkin laaja maa, ja perinteisesti kestää kauan, että laintulkinnat ehtivät kaikkialle – jos koskaan.
Vuoden sana
Eri kielissä valitaan vuosittain vuoden uudissanoja. Esimerkiksi Oxfordin sanakirja valitsi vuoden englanninkieliseksi sanaksi ragebait (raivosyötti). Suomessa Kotus on nostanut
vuoden 2025 sanapoiminnoiksi mm. droonimuuri, golf-diplomatia ja peukku (huume). Eri
lähteissä syntyy myös hauskoja uudissanoja, kuten mummue (=joukko mummoja), patikkaratikka (Vantaa) tai turistitokka (Rovaniemi).
Venäjällä vuoden sanaa voi ehdottaa ja äänestää Gramota.ru -sivustolla, sen jälkeen asiantuntijaraati valitsee vuoden sanat. Vuoden 2024 sanaksi valittiin вайб (”vibat”, eng.
wibe).
Yksi suosittu ehdotus oli скуф, joka tarkoittaa likimain sohvaperunaa. Сап on suppilauta, инсайт näkemys, абьюз väärinkäyttö ja стендап standup. Näissä esimerkeissä vastustus
lainasanoja kohtaan ei vielä näy…
– En tiedä, miten ensi vuonna, järjestetäänkö edelleen Vuoden sana-kilpailu vai määrääkö joku ylempi taho, että se on joku ”духовность” (henkevyys), pohtii Mustajoki.
Uudissanoja syntyy myös venäjän sanojen pohjalle. Esimerkiksi недопевец tarkoittaa ”ei ihan vielä oikeaa laulajaa”. Verbit mukautuvat hyvin lainasanoihin, ottaa selfie on venäjäksi сельфится.
Miten suomalainen pysyy kyydissä muutoksissa?
Vaikka venäjän kielessä on murros käynnissä, pitkälti perussanastoon perustuvat venäjän oppikirjat ovat edelleen pääosin käyttökelpoisia. Suomalaisten venäjänopettajien on vaikeampi pysyä perässä, jos käytännön kielikontaktit katkeavat.
Aiemmin Mustajoki oli Moskovan talouskorkeakoulun vieraileva professori. Samoin hän oli presidentti ja hetken pääsihteerinäkin Kansainvälisen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajien yhdistyksen (MAPRJAL) toiminnassa, mutta jättäytyi toiminnasta pois jo ennen sotaa. Mustajoki ei kokenut koskaan minkäänlaista painostusta vaikka otti kantaa yhdistyksen toimintaan välillä kriittisestikin.
Pietarissa majaa pitävä MAPRJAL on ainoa kansainvälinen venäjän opettajien verkosto. Yhdistys ei ole lausunut mitään Ukrainan sodan puolesta tai vastaan, mutta esimerkiksi
aiemmin mainittu sanakirjailija Kuznetsov on siinä mukana. Edelleen kansainväliseen
puheenjohtajistoon kuuluu esimerkiksi yhdysvaltalainen, ruotsalainen, tšekkiläinen ja bulgarialainen jäsen. Jäsenistö on viime vuosina myös globalisoitunut ja sinne on tullut
edustajia mm. Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta.
Arto Mustajoki tunnustaa, että kielitaito uhkaa heikentyä hänelläkin, kun vuoden 2022
jälkeen matkoja ja virallista tiedeyhteistyötä Venäjälle ei ole ollut. Uutta tekniikkaa voi kuitenkin valjastaa avuksi. Tekoälyä voi pyytää korjaamaan omien tekstien virheet ja tietokone voi lukea tekstejä ääneen.
Mustajoen suosituksena on hyödyntää Suomessa asuvia venäjänkielisiä keskustelukaverina kielitaidon ylläpitämisessä. Kuuntelemista voi myös harjoitella keskustelemalla niin, että suomalainen puhuu suomea ja venäläinen venäjää.