Suomalais-ugrilaiset Euroopassa. Säilyykö kieli kaukana kotiseuduilta?

Teksti: Riku Savonen
Kuvat: SVS arkisto, Lolavin arkisto, Raisa Tossavainen, Natalia Abrosimova

Venäjän suomalais-ugrilaisten kielten puhujia on viime vuosikymmenten aikana asettunut erityisesti Viroon, Suomeen ja Unkariin. Vaikka määrät ovat pieniä, uudet vähemmistöt ovat muodostaneet yhdistyksiä ja ryhmiä, jotka osaltaan pitävät yllä kielten jatkuvuutta.

Suomalais-ugrilaiset näkyvät tilastoissa

Suomessa asuvien äidinkieliä tilastoi Tilastokeskus DVV:n väestötietojen pohjalta.

Suomalais-ugrilaisista kielistä vironkielisiä oli 31.12.2024 Suomessa 49 563 ja unkarinkielisiä 3 763. Venäjällä puhuttavista suomalais-ugrilaisista kielistä vain komi kuuluu ISO 639-1 standardiin, jonka tiedot näkyvät avoimesti tilastoissa. Komin puhujia oli 30, luku sisältää niin komi-syrjäänin kuin komi-permjakin.

ISO 639-1 standardin ulkopuoliset kielet (ISO 639-3 kielet) listautuvat ”Muut kieliin” (10 959 henkilöä). Saimme muiden kielten lukuja Tilastokeskuksesta erikseen pyytämällä.

Karjalan äidinkieleksi ilmoittaneita oli Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 202 henkilöä. Näistä 56 on syntynyt Neuvostoliitossa tai Venäjällä. Marinkielisiä oli 10, udmurtin- 9, vepsän- 7 ja inkeroisenkielisiä 2.

Suomessa äidinkieleksi voi ilmoittaa vain yhden kielen. Järjestelmää on kritisoitu, sillä se ei ota huomioon kaksi- tai monikielisyyttä vaikuttaen esimerkiksi saamen- ja karjalankielisten tilastointiin.

Venäjänkielisten määrä nousi Suomessa vuonna 2024 ensi kertaa yli sadan tuhannen (102 487 henkilöä). Venäjänkieliset on monimuotoinen joukko eri aikoina eri maissa syntyneitä ihmisiä. Käyttökieliä voi olla kaksi tai useampi. Suomalais-ugrilaisten kieltenkin kohdalla puhujien määrä on todennäköisesti suurempi kuin mitä tilastot näyttävät.

Suomalais-ugrilaiset Virossa

Virossa Venäjältä tulleita suomalais-ugrilaisten kansojen edustajia on enemmän kuin Suomessa. Tätä selittää sukukansa-aatteen vahvempi näkyvyys Virossa. Myös esimerkiksi Tarton yliopisto on aiempina vuosikymmeninä tarjonnut vaihto-opiskelumahdollisuuksia Venäjän suomalais-ugrilaisille kansoille. Osa on jäänyt pysyvämmin Viroon.

Viron väestötilastojärjestelmä poikkeaa Suomesta. Rekisteritietoja täydennetään aika-ajoin erillisen väestönlaskennan kautta. Vuoden 2021 lopussa kerättiin viimeksi tietoa väestön kansallisuuksista ja kielistä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen osuuksia on tarkasteltu Jüri Viikbergin artikkelissa, joka on julkaistu Fenno-Ugrian Soome-ugri sõlmed 2022 vuosikirjassa.

Kansaan kuuluminen ja äidinkieli esitetään Viron väestötiedoissa erikseen. Esimerkiksi suomalaisiksi itsensä määritti 8543 henkilöä, kun äidinkielenä suomi oli 4276 hengellä.

Marinkielisiä oli 108, udmurtin- 65, mokšan- 45, karjalan- 44, komin- 39, ersän- 28 ja vepsänkielisiä 11. Tilastoista löytyy myös yksittäisiä inkerikon-, liivin-, nenetsin-, saamen- ja vatjankielisiä.

Jos tarkastellaan kielen sijasta kansaa, määrät ovat korkeampia. Esimerkiksi mareja oli 2021 Virossa 225 ja udmurtteja 180. Kansan mukaan määriteltynä Virossa on myös muutamia hanteja, manseja ja nganasaneja.

Unkarin osalta tiedossa on, että myös siellä asuu esimerkiksi Budapestin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen opiskelijavaihdon kautta eri kansojen edustajia. Unkarissa on perinteisesti ollut kiinnostusta erityisesti lähimpiin sukukieliin, obinugrilaisiin hantiin ja mansiin.

Tiedetään, että vuoden 2022 jälkeen Venäjältä muuttaneiden joukossa eri Euroopan maihin on muuttanut lisää eri kansallisuuksien edustajia. Venäjän Ajan numerossa 1/25 kerroimme esimerkiksi dolgaanin kielen aktivistista Ksenia Bolšakovasta.

Yhdistykset kokoavat kielten ja kulttuurien pariin

Sukukansayhteistyön kukoistuskausi alkoi 1990-luvulla. Virossa Fenno-Ugria on tuottanut tietoa, järjestänyt heimotapahtumia ja osallistunut kansainväliseen yhteistyöhön. Suomessa 1990-luvulla syntyneet M. A. Castrénin seura sekä Sukukansojen ystävät ovat lisänneet tietoa Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista.

Suomi–Venäjä-seura toimi Suomalais-ugrilaisten Maailmankongressien pääjärjestäjänä vuodesta 1992. Tällä hetkellä suomalais-ugrilainen yhteistyö Venäjän kanssa on jäädytetty.

Virossa pienemmillä kansoilla on jo pidempään ollut omia yhteisöjään. Ne esittelevät kulttuuriaan ja kieltään virolaisille esimerkiksi tehden koulu- ja päiväkotivierailuja tai järjestäen kielikerhoja, ruokakursseja ja kulttuuritapahtumia.

Virossa asuva komilainen Natalia Ganova kertoo, että Virossa on Komin kulttuurin yhteisö sekä yksityinen kotimuseo Aslador, jossa on esillä komien kansallispukuja, käsitöitä, käyttöesineitä ja kirjallisuutta.

Vuonna 2024 perustettiin Lolav!-kansanlauluryhmä. Se tutustuttaa komien lauluperinteeseen esittäen vanhoja, autenttisia komilaisia lauluja ja tansseja.

— Koska viime vuosina komilaiset musiikkiryhmät eivät ole päässeet Viroon, kävi selväksi, että on aika luoda oma lauluryhmä Viroon, selittää Ganova.

Omia ryhmittymiä on myös ersillä ja mokšilla. Omakielisellä toiminnalla on jo melko pitkät juuret.

— Ryhmät ovat saaneet alkunsa 1990 luvulla kun kaikilla sukukansoilla alkoi kansallinen uudestiherääminen, äidinkielenään ersää puhuvaa Natalia Abrosimova kertoo.

Marilaiset ovat aktiivisia niin Virossa kuin Suomessa. Tallinna Mari Selts esittelee marilaista kulttuuria Virossa. Suomi sai marilaisen yhdistyksen, kun Mari-Vij Kulttuuriyhdistys ry (Marin voima) perustettiin Helsinkiin vuonna 2023.

Perustajajäsen Raisa Tossavaisen mukaan yhdistys esittelee marilaisuutta halukkaille. Tärkeitä juhlia ovat kansallissankarin päivä 26.4., sukukansapäivät lokakuussa ja kirjakielen päivä 10.12.

Tulevaisuus riippuu ihmisistä itsestään

Natalia Ganova uskoo, että kieli, joka on jo päätynyt internetin kieleksi, ei enää katoa. Komin kieli löytyy jo esimerkiksi Google- ja Yandex –kääntäjistä. Suullisen kielen säilyminen taas on kielenosaajien vastuulla.

Ganovan mukaan ei ole salaisuus, että komin kieli on haavoittuvassa asemassa niin Komin Tasavallassa kuin Permin piirikunnassa. Se on vähemmistön kieli lähinnä maaseudulla, se ei ole pakollinen aine koulussa ja opetus vähenee vuosi vuodelta. Komin kielellä on virallinen asema Komissa, mutta asema on muodollinen. Valtionvirastoissa tai kaupoissa palvelua ei saa komiksi.

Tilanne on samansuuntainen myös Mordvan tasavallassa.

— Kielitilanne ei ole kovinkaan hyvä, olen käynyt Mordvassa ja näen, mitä siellä tapahtuu. Positiivista on se, että ersänkielinen media kehittyy. Mutta ersän tai mokshan kielten opetusta kouluissa ei ole, Natalia Abrosimova kuvailee.

— Paljon riippuu niistä aikuisista, jotka syystä tai toisesta eivät osaa kieltä, mutta identifioivat itsensä komiksi. Ovatko he valmiit opiskelemaan kieltä?, pohdiskelee Natalia Ganova.

Kieliyhteisön oma panos on ratkaiseva kielten säilymisessä.

— Marin kieltä säilyttävät ja tekevät tunnetuksi ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet kulttuurin kehittämisestä. Meillä on filosofian tohtoreita, marilaisia yhdistyksiä. Niin kauan kuin he elävät ja tekevät töitä, kiinnostus marin kieleen säilyy, näkee Raisa Tossavainen.

Yhteiset tapahtumat antavat eri kansoille potkua ylläpitää omaa kieltään myös ”vieraalla maalla”. Kaikille tärkeitä ovat lokakuiset sukukansapäivät, jotka antavat mahdollisuuden julkisesti ja yhdessä juhlia omaa kulttuuriaan.