Teksti ja kuvat: Anna Jarovaja
Kansainvälinen taidefestivaali Barents Spektakel on jo yli 20 vuoden ajan koonnut yhteen artisteja, toimittajia, taiteilijoita ja tutkijoita Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Venäjältä pohjoisnorjalaiseen Kirkkoniemeen. Toimittaja Anna Jarovaja matkusti Joensuusta Pohjois-Norjaan selvittääkseen, mikä tekee Barents Spektakelista niin erityisen?
On helmikuun puoliväli. Kalenterin mukaan kaamos on jo ohi, mutta pimeys kietoo yhä arktisen alueen syleilyynsä. Ulkona on –28 astetta, eikä kylmään lähteminen houkuttele. Mutta on pakko: Barents Spektakelin vuotuinen avajaisjuhla järjestetään aina ulkona.
Kirkkoniemen keskustorilla on väkijoukko. Ihmiset tervehtivät toisiaan, halaavat ja nauravat. Kaupungissa, jossa asuu hieman yli kolme tuhatta ihmistä, suurin osa tuntee toisensa.
Valonsäteet läpäisevät pimeyden. Taiteilijat saapuvat torille lippujen kanssa, lavalle nousevat Kirkkoniemen pormestari ja festivaalin järjestäjät. Puheiden jälkeen alkaa musiikki – jäälohkareista rakennetulle lavalle astuu Noize MC, Venäjältä kotoisin oleva tunnettu rap-artisti, joka muutti Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Liettuaan.
”Valoisa kausi on edessä”, hän laulaa, eikä jätä tilaa muille tunteille.
Barents Spektakel…
Koillis-Norjan Kirkkoniemi vain 15 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Aiemmin kaupunki eli rajakaupunkina, kuten esimerkiksi Imatra, Joensuu tai Lappeenranta Suomessa. Venäläisiä turisteja kävi paljon, paikalliset matkustivat viikonlopuksi Murmanskin alueelle, ja satamassa oli kalastusaluksia venäläisin nimin.
Kirkkoniemi on ollut tärkeä kansainvälisen vuoropuhelun paikka siitä lähtien, kun geopoliittinen käsite Barentsin alue syntyi vuonna 1993. Barents Spektakel on vuodesta 2004 on tarjonnut eri maiden ja alojen ihmisille mahdollisuuden pohtia pohjoista elämää luovan dialogin ja eri taiteenmuotojen kautta.
Tänä vuonna festivaali järjestettiin jo 22. kerran. Minulle kerta oli kuitenkin ensimmäinen.
…on näyttelyitä
Yksi installaatioista sijaitsee herättää huomiota Kirkkoniemen keskustan kävelykadulla.
– Kamalaa! Juuri nyt, keskellä kaupunkia – ja vielä tällaista! nuoret keskustelevat keskenään.
– Mitä oikein on tapahtunut? kysyn heiltä.
– Katsokaa itse! Tähän on ripustettu Venäjän lippu! he vastaavat ja kävelevät pois.
Jään lippujen luo – Venäjän lipun lisäksi on myös Norjan, Ruotsin ja Suomen liput – ja yritän ymmärtää tilannetta.
Colours of Colonialism — Borders -lippuprojektissa taiteilija Lena Stenberg käyttää omaa sukuhistoriaansa valottaakseen saamelaisuuteen liittyviä kysymyksiä identiteetistä ja kuulumisesta sekä kolonialismin seurauksia saamelaiskulttuurille ja -kansalle, kerrotaan installaation vieressä olevassa infotaulussa.
Joka lipussa on valokuva kotiseudultaan pakkosiirretystä saamelaisperheestä. Suomen lipussa on Blindsin perhe, joka joutui muuttamaan Hetasta Arjeplogiin Ruotsiin vuonna 1921. Venäjän lipussa on kolttasaamelainen Sverdloffin perhe ja muita Suonikylän asukkaita vuodelta 1903. Vuoden 1920 Tarton rauhansopimuksen seurauksena kolttien kotialue jaettiin Suomen ja Neuvostoliiton kesken.
On sääli, että ohikulkijat poistuivat lukematta, miksi Venäjän lippu oli ripustettu keskelle kaupunkia.
Toinen näyttely, johon ehdin tutustua, oli A Journey from Murmansk to Kirkenes. Siinä on esillä pietarilaisen taiteilijan Alexander Florenskyn piirroksia matkalta Murmanskista Kirkkoniemeen. Matkan aikana hän teki noin sata piirrosta 13 paikkakunnalla.
…on performansseja
Vaikka Kirkkoniemi on pieni, ohjelmaa on eri puolilla ja kaikkea on mahdotonta ehtiä nähdä. Vaihtelu on kuitenkin vaikuttavaa.
Áávu-performanssissa (saameksi ”juhla” tai ”ilo”) osallistujiin sidotaan kultainen huivi, heidän tulee varautua olemaan ulkona kylmässä, esitystä ei saa kuvata, ja ennen kaikkea on oltava valmis sukeltamaan saamelaiseen ilon maailmaan.
Esityksen kuvauksessa todetaan, että jatkuva keskittyminen raskaisiin poliittisiin teemoihin, traumoihin ja epäoikeudenmukaisuuteen voi uuvuttaa saamelaisen taideyhteisön jäseniä. Áávu tuo esiin arjen ilon ja juhlan.
Juonta on vaikea selittää: kuljet tuntemattomaan suuntaan, vastatuuleen ja lumeen, päädyt laavulle, istut nuotion äärelle, kuuntelet saamenkielistä laulua, palaat ulos kylmään, istut porontaljoille, kuuntelet puhetta kielellä, jota et ymmärrä – ja lopulta tanssit yhdessä muiden kanssa. Yllättäen mieliala todella kohoaa.
Lukuteatteriesityksessä Tirrv. Divided, alkuperäiskansojen teemat esitetään traagisemmassa valossa. Ohjaaja Jevgeni Goman kirjoitti ja ohjasi näytelmän Tirrv (”terve” koltansaameksi) Murmanskin Arktiselle teatterille vuonna 2019. Näytelmä perustuu Lovozeron (Luujärven) alueella tehtyihin haastatteluihin.
Goman lähti Venäjältä vuonna 2022 ja asuu nyt Kirkkoniemessä. Koska näytelmää ei voitu esittää alkuperäisessä muodossaan, hän muutti sen lukutilaisuudeksi. Haastatteluissa saamelaiset kertovat poronhoitoon kohdistuvista rajoituksista, salametsästyksestä ja kielensä vähättelystä. Yleisö kuulee nämä tarinat Kirkkoniemen asukkaiden lukemina, ohjaajan kommentoidessa niitä.
Murmanskin saamelaiset pitävät Tirrv-näytelmää yhtenä merkittävimmistä alkuperäiskansoja käsittelevistä teatteriteoksista.
…on musiikkia
Musiikki on erottamaton osa jokaisen festivaalipäivän ohjelmaa. Rovaniemeltä saapunut Jaakko Laitinen & Väärä Raha lämmitti kylmän pohjoisen illan..
Suurin odotus niin paikallisten kuin festivaalille saapuneiden venäjänkielisten keskuudessa kohdistui kuitenkin Noize MC:n konserttiin. Jotkut tulivat lähikaupungeista Norjassa, toiset jopa Keski-Euroopasta.
Ennen konserttia toimittajat saivat puoli tuntia keskustella Ivan Aleksejevin (Noize MC:n oikea nimi) kanssa. Hän kertoi, että hänen luovuutensa on nykyään sekä terapiaa että yritys luoda ihmisille yhdistävä tila ja löytää keino elää tämän ajan läpi.
‒ Sota terävöittää tunteita. Se kuluttaa, mutta muuta tietä ei ole, hän sanoi.
Keskustelimme arjesta: perheen sopeutumisesta uuteen maahan, ikävästä ja menetetyistä mahdollisuuksista sekä humanitaarisesta avusta, jota Aleksejev tarjoaa Ukrainan pakolaisille ja kotiseudulleen Venäjällä. Lopuksi hän antoi neuvon niille, jotka elävät pakkosiirtolaisuuden kokemuksessa:
‒ Lopulta miellyttävä yllätys on parempi kuin epämiellyttävä.
Olin ollut Noize MC:n konserteissa aiemminkin, mutta tämä Kirkkoniemessä tuntui erityisen intiimiltä: kuin raja artistin ja yleisön välillä olisi kadonnut..
…on elämää
Barents Spektakel on myös kohtaamisia, keskusteluja ja väittelyitä. Yhtenä päivänä poliitikot ja tutkijat keskustelivat ajankohtaisista pohjoisista kysymyksistä, toisena paikalliset taiteilijat suunnittelivat tulevia yhteishankkeita.
Itselleni tärkeimpiä olivat illan ”keittiökeskustelut” ystävien ja kollegoiden kanssa. Jotkut olivat muuttaneet Kirkkoniemeen Murmanskista, toiset Karjalasta tai Arkangelista vuonna 2022. Iltaisin ihmettelimme, miten ja miksi olemme päätyneet tänne, muistelimme elämää kotimaassa ja puhuimme Venäjän tulevaisuudesta.
Mitä Barents Spektakel siis on? Kysyn sitä ystäviltäni ja festivaalin konkareilta. Osa sanoo, että aiemmin festivaalissa oli enemmän vapautta ja energiaa – aikana, jolloin rajat olivat avoinna ja yhteisiä suunnitelmia enemmän.
Ehkä paras vastaus on tämä: Barents Spektakel heijastaa nykyhetkeä. Ja ennen kaikkea se on toivoa siitä, että pimeyden jälkeen tulee aina valoisa kausi.