Maakotkalla metsästystä on harrastettu ympäri Euraasian aroja noin 1200–1300-luvuilta lähtien. Kirgiisit, kazakit ja turkkilaiset ovat alan erityistaitajia. Nykyään kotkametsästäjiä voi löytää Kirgisian ja Kazakstanin muutamilta alueilta.
Metsästys tapahtuu hevosen selässä siten, että ratsastajan käsivarren alle asetetaan tuki, jotta ratsastaja jaksaa kannatella kotkaa. Kädestä kotka syöksyy metsästämään kauriinvasoja, kettuja ja muita pieneläimiä, jotka se tappaa nopeasti niskan katkaisemalla. Toisinaan kotka saattaa napata myös syvässä lumessa tarpovan suden. Taitava metsästäjäpari, ratsumies ja kotka, voivat neljän kuukauden pituisen metsästyskauden aikana saada jopa 60 kettua, tusinan mäyriä, viisi sutta ja pari ilvestä. Kausi alkaa syyskuussa ja päättyy helmikuussa.
Kotkien koulutus kestää 3-4 vuotta ja se vaatii päivittäistä työtä. Kouluttajana voi toimia vain yksi ja sama henkilö. Lintu, jonka eliniänodote on nelisenkymmentä vuotta, pyydystetään nuorena, huputetaan ja laitetaan häkkiin. Häkissä on orsi, joka keinuu, kun metsästäjä laulaa linnulle. Näin metsästäjän ääni ja persoonallisuus painuvat linnun mieleen. Myöhemmin lintu erottaa ihmisäänet ja tottelee vain kouluttajaansa.
Kun lintu on lähes aikuinen, kouluttaja näyttää sille eläinten taljoja ja karvoja niin että se tottuu metsästämiensä eläinten hajuun ja ominaisuuksiin. Koulutukseen kuuluu myös esimerkiksi ketun taljan laahaaminen laukkaavan hevosen perässä. Kaikki kotkat eivät sovellu metsästyskotkiksi, mutta ne jotka soveltuvat, osoittavat syvää uskollisuutta isännälleen ja palaavat aina takaisin tapettuaan saaliin.
Kotkametsästykseen pääsee tutustumaan paremmin esim. Venäjänmatkojen Vaellusmatkalla Kirgisiaan 4.-12.6.2016.
Tiina Ynnilä