Tämä on kuudes ja viimeinen osa artikkelisarjastani, jossa kerrotaan Lapin Joulupukin ja Vologdan Pakkasukon yhteisesiintymisistä eri puolilla Venäjää 2000-luvun alkuvuosina, jolloin yhteistyö käynnistyi. Aikaisemmat viisi osaa löytyvät suomivenajaseura.fi sivustolta: Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 4, Osa 5.
Tässä artikkelissa kerrotaan Joulupukin vierailusta Moskovaan kohtalokkaana New Yorkin terrori-iskuiltana, Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlissa Valko-Venäjän presidentin Lukašenkan pyrkimyksistä yhteistyöhön.
MOSKOVASSA 11.9.2001
Olimme Joulupukin kanssa taas Moskovassa Stockmanilla ja suomalaisyritysten Expo-näyttelyssä.
Illansuussa istuimme Joulupukin kanssa entisestä kolmihaaraisesta SEV-hallintorakennuksesta tehdyn hotelli Mirin huoneessa. Valmistauduimme illan ohjelmaan. Vologdan alueen varakuvernööri Plehanov oli kutsunut minut illalliselle keskustelemaan jatkoyhteistyöstä. Joulupukilla olisi vielä Stockmanilla iltaohjelmaa.
Televisio oli auki äänettömänä eikä sitä sen kummemmin seurattu. Ilta-askareiden lomassa tuli kuitenkin sen verran vilkuiltua televisiota, että huomasimme, että tulee jokin toimintaelokuva. Siinä toistuvasti kaksi isoa matkustajalentokonetta törmäsivät korkeisiin tornirakennuksiin. Tuntui yksitoikkoiselta toimintaelokuvalta. Kiinnittyi sitten huomio, että alakulmassa luki CNN. Ei ollutkaan toimintaelokuva vaan CNN-uutislähetys.
Selvisi mistä oli kysymys, WTC-tornien terrorihyökkäys. Hirvittävää sinänsä, mutta mehän olemme turvassa maapallon toisella puolella. Tilanne tuli sikäli henkilökohtaiselle tasolle, että huomasin hypisteleväni kravattiani, jonka lenkissä luki WTC New York. Olin sen edellisenä keväänä ostanut kaksoistornien alatasanteella olevasta myyntikojusta. Oli tullut samalla reissulla tullut käytyä myös tornien kahvilassa, joka muistaakseni sijaitsi 101:ssa kerroksessa. Nyt ne olivat tulessa ja sitten romahtaneena. Kravattini oli kuitenkin jäljellä. En sitä kovin suuresti ollut arvostanut, mutta sattumoisin se oli nyt kaulassa. Nyt sen arvo tuntui nousevan.
Entisen Keskinäisen taloudelisen avun neuvoston (SEV) rakennuksesta tehtiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hotelli Mir
Alkoi kuulua hotellin käytävältä liikehdintää ja kiivasta keskustelua. Sinne kertyi yhä enemmän väkeä. Piti mennä katsomaan, miksi. Hotellin käytävä kulki ulkoseinällä, joten sieltä näkyi suoraan hotellin toisella puolella olevalle kadulle pienelle kadulle Bolshoi Devjatinski Pereulokille. Siellä kivenheiton päässä oli matala kohtalaisen vaatimattoman näköinen rakennuskokonaisuus, mutta korkeiden muurien ympäröimä. Paikalle tuli useilla linja-autoilla konetuliaseilla varustettuja miliisejä. Joku tiesi kertoa, että se on USA:n suurlähetystö.
Vasemmalla puolella muutaman sadan metrin päässä sijaitsi Valkoinen talo eli Venäjän hallituksen talo. Sama talo, johon 10 vuotta aikaisemmin vallankaappausyrityksen aikaan presidentti Jeltsin määräyksestä tankit ampuivat. Nyt taas Valkoisen talon ympärille alkoi kerääntyä tankkeja ja raskaasti aseistettuja sotilaita tuovia busseja. Tuntui dramaattiselta.
Valkoinen talo oli taas 11.9.2001 tankkien ympäröimänä
Kun televisio siirrettiin Moskovan kanaville, alkoi selvetä, miksi tällaiset varotoimet myös Moskovassa. Presidentti Putin oli välittömästi kaksoistornien iskun jälkeen asettunut tukemaan Yhdysvaltoja ja jyrkin sanoin tuomitsi terrorismiteot. Venäjällähän oli tuohon aikaan omat tshetseenien terrorismiongelmansa. Tuli selväksi, että Yhdysvallat ja Venäjä eivät sittenkään ole kaksi erillistä maailmaa.
Joulupukki oli jo pukeutunut virka-asuunsa ja ulkona odottaisi auto kuljettamaan Stockmanille. Mutta käytävä ovemme takana oli täynnä väkeä. Kävin vakoilemassa tilannetta alhaalla. Ala-aulassakin oli paljon väkeä ja miliisejä. Arvelimme, että on parempi, ettei hän mene virkapuvussaan alas, vaan riisuu ne matkalaukkuun ja menee siviilivaatteissa. Alkoi olla kiirekin, kun auto jo häntä odotti.
Minulla oli siis sovittu neuvottelut ja illallistapaaminen Vologdan varakuvernöörin kanssa. Ajoin metrolla sovittuun paikkaan, mutta siellä ei ollut ketään eikä puheluihinkaan vastattu. Jälkeen päin sain kuulla, että kuvernööri Pozgalejev oli kutsunut varakuvernöörin seurueineen välittömästi palaamaan yöjunalla Vologdaan. Kyselin myös, miksi minulle ei ilmoitettu tästä, koska tapaaminen oli sovittu. Elettiin kuitenkin jo kännykkäaikaa puolin ja toisin. Kertoivat, että kyse oli sellaisesta poikkeustilasta, jonka vuoksi ulkomaalaisille ei saanut kertoa mitään poikkeusjärjestelyistä. Aluksi ontuvan tuntuinen selitys, mutta ilmeisen totuudellinen, mikä korostaa tilanteen vakavuutta Venäjälläkin.
Asia kiinnosti ja kyselin myöhemmin Venäjän muidenkin aluehallintojen väeltä, millainen heidän osaltaan oli tuolloin tilanne. Kertoivat, että myös heidän alueellaan oltiin varuillaan. Venäjällä todella pelättiin, että ainakin USAn Moskovan suurlähetystö ja Venäjän hallintorakennukset voisivat olla oli mahdollinen islamisti-terroristien iskun kohde. Kreml ja Punainen tori oli kohtalaisen lähellä, mutta se mikä oli tilanne siellä, ei ole tiedossa. Ehkäpä terroristeja ei kauempaa tulevaksi odotettu, mutta olihan Venäjän omiakin. Tšetšeeniterroristit olivat jo tehneet lukuisia iskuja. Ehkä turvatoimia tehtiin myös näytösluonteisesti omia terroristeja ajatellen.
Venäjän ulkomaanlennot olivat tapahtuman aikaan jonkin aikaa suljettu, mutta se ei enää ollut voimassa, kun palasimme parin päivän päästä takaisin Suomeen.
PIETARIN KAUPUNKI 300 VUOTTA 2003
Tsaari Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin vuonna 1703. Aiemmin pääkaupunki oli ollut Moskovassa, Novgorodissa ja milloin missäkin vuosisatojen kuluessa. Pietari Suuri oli matkustellut Länsi-Euroopassa ja halusi tuoda Venäjälle länsimaista osaamista ja kulttuuria. Hän oli Alankomaissa ja Englannissa oppinut myös merenkulun merkityksen. Venäjän käytännössä ainoa merisatama oli Arkangelissa. Sekin jäätyi talvella ja oli kaukana asutuksen ja teollisuuden painopistealueilta. Pietari Suuri halusi perustaa länsiyhteyksiin sopivan merisataman Neva-joen suuhun uppoavalle suolle. Siitä tulisi ja tulikin Venäjän pääkaupunki, ikkuna länteen. Perustamalla sataman ja kaupungin vahvistettiin sen kuulumista Venäjälle. Pietari Suuri oli Neuvostoliitonkin aikana arvostettu.
Maaherra Pokka ja Joulupukki tapasivat yritysvaltuuskunnan kanssa kuvernööri Vladimir Jakovlevin marraskuun lopussa 2002, jolloin he avasivat suomalaiset joulumarkkinat Nevski Prospektin varrella Gostinyi Dvorin edustalla.
Kuvernööri Jakovlev, maaherra Pokka ja Joulupukki avasivat suomalaisen joulun Gostinyi Dvorin edustajalla Nevski Prospektilla
Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlat lähestyivät. Kuvernööri Jakovlev kutsui Joulupukin ja Vologdan Pakkasukon avaamaan juhlavuoden vuoden vaihteessa 2002-2003. Maaherra Pokka ei päässyt lähtemään mukaan, mutta apulainen lähti. Aatonaattona käytiin vierailuilla kouluilla ja lastentarhoissa, kuten tapana oli ja myös Pietarin Suomalaisessa koulussa.
Joulupukki ja Pakkasukko lasten kanssa
Vuoden viimeisenä iltayönä kokoonnuttiin Maneesin aukiolle Talvipalatsin eli Eremitaashin viereen. Kaupunkilaisille tarkoitetun tilaisuuden avasi lyhyesti kuvernööri Jakovlev. Suureellisen shown ehdottomat päähenkilöt olivat kuitenkin Pakkasukko ja Joulupukki. Heistäkin Joulupukki varasti shown aktiivisella esiintymisellään tapahtuman eri vaiheissa. Jakovlevin puheen jälkeen Pakkasukko ja Joulupukki nostettiin nosturin lavalla ehkäpä 30 metrin korkeuteen, jotta kaikki näkisivät heidät pitämässä puheensa. Väkeä oli tuhansittain kylmästä äästä huolimatta.
Oli erittäin kylmä sää, kertoivat, että oli jopa -30 astetta. Joulupukki pani paremmaksi ja kertoi yleisölle, että lähtiessä Rovaniemellä oli -32 astetta. Oli kova tuuli Suomenlahden ja Laatokan välillä, jotka olivat vielä osin sulina, joten tuuli oli todella kylmää. Joulupukki ja Pakkasukko toivottivat valonheittimien valossa Pietarin kaupungille onnea ja menestystä. Joulupukki kertoi, että hän hyvin muistaa kaupungin perustamisen 300 vuotta sitten. Hänhän oli jo silloin satavuotias.
PUTINKIN LIITTYI SEURAAMME
Vielä tuli yksi esiintyjä. Presidentti Vladimir Putin ei ollut vaivautunut paikalla, mutta hänen puheensa striimattiin Maneesin ulkoseinälle. Joulupukki ja Pakkasukko seurasivat sitä vielä nosturin häkissä.
Tuli aika laskea Pakkasukko ja Joulupukki alas nosturin lavalta. Mutta sehän ei toiminutkaan. Yritettiin ja yritettiin. Tuli hätä, miten he saadaan hyytävässä pakkasessa alas. Onneksi heille oli annettu lämmikettä mukaan. Joulupukki sanoi siellä ylhäällä Pakkasukolle, teidän olisi pitänyt hankkia suomalainen nosturi, ettei olisi tällaista ongelmaa. Mikrofoni oli jäänyt päälle ja englanninkielinen sanoma kuului alas ja TV-kanavien kautta myös läpi Venäjänmaan, ehkä ulkomaillekin. Kansainvälisiä TV-yhtiöitä oli runsain mitoin paikalla. Myöhemmin kävi ilmi, että nosturi olikin suomalainen. Mutta suurelle yleisölle se tieto ei enää mennyt perille.
Sankarit oli saatu onnellisesti alas nosturista ja show jatkui alhaalla
Sitten tekniikka pelasikin ja sankarit saatiin maan pinnalle. Puolen yön ja Putinin puheen jälkeen ohjelma jatkui alhaalla esiintymislavalla. Taas Pakkasukon ja Joulupukin voimin. Olihan minullakin puheenvuoro tuoden Lapin lääninhallituksen tervehdyksen. Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlallisuudet avasivat siis Joulupukki, Pakkasukko ja muuan Vladimir Putin. Siinä mahtikolmikko. Heistä Joulupukki sai suurimmat aplodit.
Kuvernööri Jakovlevin ja presidentti Putinin osuus noin kahden tunnin ohjelmasta oli 10-15 minuuttia ja loput Pakkasukolle ja Joulupukille. Ja siitäkin Joulupukki pääosan kehui Suomea ja Lappia toivottaen kaikki tervetulleiksi vieraaksi. Joulupukki varasti shown. Sama matkailumainos olisi maksanut Suomelle maltaita.
Oli hämmästyttävää, että Pietarin suurkaupunki rakensi 300-vuotisjuhlansa niin täysin vieraan maan Joulupukin ja kaukaisen, Pietarin näkökulmasta epäoleellisen Vologdan Pakkasukon varaan. Saattoi olla kyse myös siitä, että Moskova ja Pietari olivat kilpailevia kaupunkeja. Joulupukki oli ollut pormestari Luzhkovin vieraana. Nyt piti saada myös Pietariin. Jakovlevila oli sympatioita Suomeen, koska hänella oli suomalaisia sukujuuria. Myöhemmin hän kävi tapaamassa Lapissa maaherra Pokkaa. Kehittelimme kaupallisia yhteistyökuvioita. Jakovlevia seuraavalla kuvernöörilla Matvienkolla ei ollut samanlaista yhteistyöhalua Suomen suuntaan.
Joulupukki ehti käydä Pietarissa silloin 2-vuotiaiden kaksoistyttöjeni äidin vanhempien kodissa. Mukana myös muita sukulaislapsia
ULKOPOLIITTISTA SKANDAALIA MELKEIN AIHEUTTAMASSA
Olin kutsuttu 2006 Moskovaan seuraamaan Venäjän pakkasukkojen tapaamista. Paikalla oli kymmenkunta pakkasukkoa eri puolilta Venäjää. Oli myös Valko-Venäjältä, johon tutustuin. Hän oli hyvin tietoinen Lapin Joulupukin ja Vologdan Pakkasukon yhteistyöstä. Kertoili heidän Pakkasukonsa residenssistä, joka sijaitsee kuuluisan Belavežkajan kansallispuiston yhteydessä. Hankkeella on presidentti Aljanksadr Lukašenkan vahva tuki. Juteltiin niitä näitä.
Tapaamani Valko-Venäjän Pakkasukko keskellä. Länsinaapurimme tuolloin kovasti kanssamme kilpailleen Tomtelandin Joulutonttu äärimmäinen oikealle. Ei ollut oikein muotilehtien suosikki.
Myöhemmin samana vuonna olin käymässä Latvian pääkaupungissa Vilnassa. Sain kutsun Suomen suurlähetystöön tapaamaan suurlähettiläs Timo Lahelmaa. Kerrottiin, että Valko-Venäjän suurlähetystö oli saanut tietää, että minä olen Vilnassa. Valko-Venäjän suurlähettiläs haluaisi tavata minua. Valko-Venäjällä ei tuohon aikaan ollut suurlähetystöä eikä muutakaan edustustoa Suomessa, vaan Suomen Vilnan suurlähetystö toimi yhteyslinkkinä Suomeen. Tapaamisessa olisi kyse Joulupukista ja viitattiin tapaamiseeni Valko-Venäjän Pakkasukon kanssa Moskovassa. Kerrottiin, että myös presidentti Lukašenka olisi kiinnostunut Joulupukista.
Valko-Venäjän presidentti oli jo tuohon aikaan länsimaissa hyvin huonossa maineessa. Hänen kanssaan ei haluttu olla missään tekemisissä. Arvellutti lähteä Valko-Venäjän suurlähetystöön. Mutta Suomen suurlähetystöllä oli yllättävänkin läheiset suhteet Valko-Venäjän kollegoihin. Yllyttivät lähtemään. Ajattelin, että voihan sitä käydä eikä olisi diplomaattista kieltäytyäkään. Menimme Suomen suurlähetystön edustajan kanssa lähetystön autolla asemiesten vartioimalle portille. Passit tarkistettiin. Suurlähetystön linnamainen rakennus, korkeat suoja-muurit ja kymmenien hehtaarien ympäröivä puisto sekä pitkät juhlalliset sisääntulokäytävät antoivat ymmärtää, että kyseessä on suurvallan suurlähetystö. Ainakin omasta mielestään. Tuskin millään muulla maalla oli sen veroista Vilnassa.
Sisällä oli pitkät punaisten mattojen käytävät. Ilmeisesti vakiokalustoa eivätkä minua varten. Lopulta ison juhlasalin lounaspöytään. Paikalle saapui suurlähettiläs Vladimir Dražin mukaan lounastamaan. Tunnelma oli hyvin muodollinen. Olin ehtinyt käydä hyvin monessa Suomen tai ulkomaan suurlähetystössä, mutta missään ei tällaista muodollista jäykkyyttä ollut. Ei ollut kyse epäystävällisyydestä, vaan äärimmäisestä muodollisuudesta ja oman suuruuden ja tärkeyden korostamisesta. Suomea ja Lappia kehuttiin, samoin Pakkasukon merkittävyyttä, Valko-Venäjän halua kehittää hyviä suhteita Suomen kanssa jne. Tavanomaista diplomaattista pyörittelyä.
ITSE ASIAAN
Kerrottiin, miten miellyttäväksi heidän Pakkasukkonsa oli kokenut keskustelut minun kanssani Moskovassa. Todellisuudessa ne olivat olleet lyhyet ja tavanomaiset. Suurlähettiläs ilmoitti, että presidentti Aljanksandr Lukašenka haluaisi kutsua maaherra Hannele Pokan, Joulupukin ja minut Valko-Venäjälle tutustumaan heidän Pakkasukkonsa residenssiin Belavežkajajan kansallispuistoon. Viikko Valko-Venäjällä olisi sopiva, mutta pitempäänkin voisimme olla. Helikopterikuljetukset olisivat maan sisällä käytettävissä.
Virallinen Valko-Venäjän Pakkasukon ja Lumitytön potretti
Unescon maailmanperintöluetteloon liitetty Belavežkaja Pushcha -kansallispuisto sijaitsee pääosin Valko-Venäjän, osaksi Puolan puolella. Puisto on euroopanbiisonin eli visentin ainoa asuinalue. Euroopan suurikokoisin maanisäkäs on menestynyt hyvin ja levittäytynyt muuallekin Valko-Venäjälle. Puistossa elää noin 300 visenttiä. Siellä sijaitsee Valko-Venäjän hallituksen residenssi Viskuli. Sinne meidät olisi majoitettu.
Suurlähettiläs kysyi, tuntuuko mielenkiintoiselta. Tokihan tuntui. Olin jo oppinut, että ”interesting” on vaaraton sana. Sitä käytetään neutraalina ”katsotaanpa” eli tosiasiassa, että asia ei kovin välttämättä mielenkiintoinen. Diplomaattikielessä ei-sanaa ei voi käyttää. Sen verran olin jo oppinut kansainvälisistä ympyröistä.
Kun olin todennut, että mielenkiintoista, tuli se varsinainen asia. Suurlähettiläs kysyi sopisiko kuitenkin sellainen järjestys, että heidän Pakkasukkonsa ja presidentti Lukašenka kävisivät ennen meidän vierailuamme Lapissa tapaamassa maaherra Pokkaa ja Joulupukkia. Ovela käänne. Siinäpä kysymys! Enää ei käynyt, että ”interesting”. En missään tapauksessa saanut millään tavoin ilmaista, että tervetuloa. Totesin, että ei minulla ole valtuuksia kutsua. Vetosi vielä siihen, että lukeehan minun hänelle antamassani käyntikortissa venäläisen käytännön mukaan venäjäksi titteli zamestitel gubernatora eli varakuvernööri. Kiistin valtaoikeukseni. Painostus oli siis melkoinen.
Totesin, että kun on kyse valtionpäämiehen vierailusta, pitää asia hoitaa Suomen tasavallan presidentin, Tarja Halosen kautta. Suurlähettiläs kiirehti sanomaan, että kyse ei olisi virallisesta valtiovierailusta, vaan yksityisluonteisesta. Kerroin, että siitä huolimatta presidenttiä pitää informoida.
Suurlähettiläs kysyi kuitenkin, että mikä olisi meidän kannaltamme sopiva ajankohta. Osasin kokemuksesta sanoa, että ”up to you” eli tehkää ehdotus. Enhän voinut suoraan kieltää, mutta en saanut toivottaa tervetulleeksi. Siihen päättyi suurlähetystövierailu.
PYRKIIKÖHÄN TOSIAANKIN TULEMAAN
Palasin Rovaniemelle. Kerroin maaherra Pokalle, että Lukašenka olisi tulossa Lappiin. Kesken lauseeni Hannele hermostui minulle, luulisin tiukimmin kuin koskaan 15-vuotisen kiinteän yhteistyöskentelymme aikana, mitä helvettiä sinä olet mennyt tekemään, aiheutat ulkopoliittisen skandaalin.
Rauhoittelin, ja kun sain suunvuoron kerroin, että enhän minä mitään ole luvannut, vaan toistellut meille tuttua diplomaattista pyörittelyä. Hannele sanoi, että tästä on joka tapauksessa heti ilmoitettava presidentti Haloselle. He olivat istuneetsamassa hallituksessa, Pokka oikeusministerinä ja Halonen ulkoministerinä. Puolue-erosta huolimatta he olivat hyvin pärjänneet yhdessä ja pitivät jatkuvasti yhteyttä toisiinsa.
Olin siis sanonut ”up to you”, joka ei diplomaattikielellä tarkoitta oikeastaan mitään. Pelolla kuitenkin odottelin, että koska tulee ilmoitus, että Lukašenka tosiaankin haluaa saapua Pakkasukkonsa kanssa Lappiin silloin ja silloin. Onneksi ja helpotukseksi sellaista ei koskaan saapunut. Ehkä olin kuitenkin osannut tarpeeksi selvästi ilmaista, että emme olisi kiinnostuneita ottamaan vastaan.
Tuli kyllä heti tammikuussa 2007 pyyntö järjestää kesäkuussa ohjelma kahdeksanhenkiselle delegaatiolle, mukana mm. tapaamani suurlähettiläs Vladimir Dražin, heidän Pakkasukkonsa, heidän Snegurotškansa, matkailuministeri ja Belavežkajan kansallispuiston johtaja. Haluaisivat solmia Joulupukin kanssa yhteistyösopimuksen, keskustella matkailuyhteistyöstä ja solmia yhteistyösopimus Belavežkaja kansallispuiston ja jonkin lappilaisen kansallispuiston kanssa. Presidentti Lukašenka ei olisi siis mukana. Mahdollisimman kohteliaasti kerroimme, että Joulupukki tunnustaa vain yhden Pakkasukon, Venäjän Pakkasukon eikä tee sopimuksia muiden Pakkasukkojen kanssa. Lapin kansallispuistot ilmoittivat, että eivät ole kiinnostuneet yhteistyösopimuksesta, mutta sinänsä vieraat ovat tervetulleita vierailemaan.
Ilmeisesti kohteliaasta vastauksestamme ilmeni, että emme ole kovin innostuneita eikä vieraita koskaan saapunut. Vielä joulukuussa 2007 tuli kuitenkin pyyntö Valko-Venäjän valtiolliselta televisioyhtiöltä avustaa heitä, kun joulun alusviikolla tulisivat tekemään tv-ohjelmaa Joulupukista ja siihen liittyvästä matkailusta. Oli myös pyyntö tavata maaherraa. Sain delegoitua ohjelman järjestämisen Rovaniemen kaupungin matkailutoimelle. Maaherra ei tavannut ryhmää. Siihen päättyi yhteydenpito Valko-Venäjän kanssa.
MYÖS MUUALTA YHTEISTYÖHALUKKUUTTA
Muiltakin Venäjän alueilta tuli pyyntöjä Joulupukki-yhteistyöstä, mm. Murmanskin alueelta, Arkangelin alueelta, Komista, Hanti-Mansiasta, Jamal-Nenetsiasta ja Pietarista. Olisivat olleet halukkaita perustamaan Joulupukin edustuston alueelleen sekä erilaisia puistoja, mökkikyliä jne. Useimmiten ehdottivat yhteisyrityksen perustamista. “Yhteisyritys” oli tuolloin avainsana kaupallisen yhteistyön ehdotuksissa.
Lääninhallituksessa katsottiin, että se on jo jopa erinomaisesti saanut hyvään vauhtiin Joulupukkiin liittyvän Lapin matkailun markkinoinnin Venäjällä, josta tuleva matkailu oli voimakkaassa kasvussa. Esiintymiset Moskovassa, Vologdassa, Pietarissa ja Jakutiassa olivat saaneet erittäin suuren näkyvyyden Venäjällä ja myös kansainvälisissä tiedotusvälineissä. Olisi yritysten vuoro.
Lääninhallitukselle tuli Joulupukki-yhteistyöesityksiä myös mm. Unkarista ja Sveitsistä.
VIELÄ KUITENKIN KIINA
Kiinan talous oli 2000-luvun alussa voimakkaassa kasvussa. Kiinalaisten matkailu Suomeen ja myös Lappiin oli käynnistynyt. Tulevaisuuden näkymien vuoksi Lapin lääninhallitus ja Kiinan pohjoisimman läänin, Heilongjiangin, aikoinaan osa Mantšuriaa, kanssa käynnistettiin 2005 yhteistyö. Tuolloin Lapin ja Heilongjiangin maaherrat allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. Yhteistyö syntyi siltä pohjalta, että molempien läänien maaherrat olivat pohjoisten alueiden yhteistyöjärjestön Pohjoisen foorumin puheenjohtajistossa, maaherra Pokka puheenjohtajana. Läänin pääkaupunki Harbin oli uranuurtaja kansainvälisten jäänveistotapahtumissa. Myös Rovaniemi ja myöhemmin muukin maakunta innostuivat jäänveistosta. Heilongjiangin talvi vastasi suurin piirtein Lapin talvea. Läänien välinen sopimus loi pohjaa Harbinin ja Rovaniemen väliselle yhteistyölle, josta solmittiin sopimus seuraavana vuonna 2006.
Heilongjiangiin kansainvälisille Harbinin messuille suuntautuviin maaherran delegaatioihin otettiin mukaan lappilaisia eri alojen yrityksiä. Mukana myös Joulupukki-yrityksiä, joista useiden Kiina-yhteistyö lähti tuolloin liikkeelle. Kiinassa oli suuri kiinnostus Joulupukkia kohtaan. Maaherra Pokka oli käynyt Joulupukin kanssa jo joulukuussa 2001 Pekingissä edistämässä Lapin matkailua.
Silloinen varapresidentti, nykyinen presidentti Xi Jinpiang yhdessä pääministeri Matti Vanhasen kanssa kävivät vuonna 2010 Rovaniemellä tapaamassa Joulupukkia. Heistä otettiin laajasti julkisuuteen levinnyt yhteinen valokuva Napapiirillä Joulupukin Kammarissa. Tiettävästi Joulupukin tapaaminen oli nimenomaan vieraan vaatima. Joulupukin maine oli jo Kiinaan levinnyt.
Kiinan presidentti Xi Jinpiang tuli tapaamaan Joulupukkia
Lappilaisten yritysten, myös Joulupukkiin liittyvien matkailuyritysten yhteistyö Kiinaan on edelleenkin voimakkaassa kasvussa. Kiinaan on perustettu suomalaisten toimesta useampiakin Joulupukki-hankkeita. Kiinalaisten matkailijoiden määrä Lapissa on kasvanut vuosittain jopa kymmenillä prosenteilla. Mikä osuus tästä on Lapin lääninhallituksen ja Heilongjiangin yhteistyöllä, on tietysti vain arveltavissa, mutta joka tapauksessa siitä se alkoi.
MITÄ LAPPI HYÖTYI JOULUPUKISTA
Aktiivisimman Joulupukki-Pakkasyhteistyön vaiheesta 2000-luvun ensivuosina on nyt kulunut 20 vuotta.
Tuolloin Lapissa syntyi osin kiivaskin keskustelu, että onko tällaisesta yhteistyöstä Lapille hyötyä. Erityisesti Joulupukin ympärille syntyneistä yrityksistä tuli kiivasta vastustusta. Pelättiin, että hämärretään Joulupukin ainutlaatuisuutta tai että Joulupukkia tapaamaan aikoneet suuntaavatkin Veliki Ustjugiin ja kuihtuu koko Joulupukki-matkailu. Tämä on tavallaan ymmärrettävää yksittäisen pienen yrityksen näkökulmasta katsoen. Osin oli kyse tavanomaisesta epäluulosta Venäjää kohtaan.
Tuli kuitenkin uusia yrittäjiä, jotka näkivät, että Pakkasukko on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Napapiirille perustettiin joulunäyttely, johon saatiin Vologdasta oma Pakkasukko-osasto, joka kiinnosti kovasti venäläisiä.
Noitten aktiivivuosien jälkeen yhteistyö hiipui. Todettiin, että tavallaan yhteistyön alkuperäinen tavoite, Joulupukin ja Lapin markkinointi Venäjälle oli saavuttanut tavoitteensa. Erityisesti tämän kirjoituksen Pietarin 300-vuotisjuhlat sekä Pakkasukon ja Joulupukin tapaaminen Moskovassa olivat paitsi venäläisen, myös kansainvälisen valtavan julkisuuden saaneita ja mitä erinomaisinta Lapin ja koko Suomenkin matkailun markkinointia.
Vielä 2020 tammikuun alussa Lappi oli täynnä venäläisiä vastaanottamassa ortodoksista joulua. Venäläisten yöpymisvuorokausia koko Suomessa 2020 oli 821 000. Kiinalaisten yöpymisvurokausia oli 384 000. Korona-viruksen vuoksi venäläisten matkailu Suomeen on luonnollisesti loppunut. Vuoden 2021 tammikuu tulee olemaan tyhjä ulkomaalaisista turisteista, myös venäläisistä. Ei tule niitä kymmeniä charter- junia eikä lentokoneita, joihin olimme tottuneet. Sitäpaitsi, venäläiset olivat hyvin avarakätisiä ohjelmapalveluiden, ravintolapalvelujen ja matkamuisto-ostosten käytön suhteen. Ehdimme kuitenkin nauttia siitä lähes 20 vuotta.
