Taustaa
Siitä on jo yli kolmesataa vuotta, kun Pjotr Aleksejevits Romanov iski lapionsa Nevanjoen turpeeseen ja raotti slaavilaista ikkunaa Euroopan suuntaan. Mutta nyt tuon näkymän eteen on asetettu kalterit, kuten Novaja Gazeta -lehden päätoimittaja ja Nobel-voittaja Dmitri Muratov (s. 1961) julistaa puheenvuorossaan.
Saksalaisille toimittajille 20.6.2023 pitämässään puheessaan Muratov kertoo missä Venäjällä mennään tällä hetkellä. Puheessa on kaksi isompaa teemaa: sodan seuraukset ja oikeusjärjestelmän murentuminen. Molemmista hän kertoo useita esimerkkejä. Muratov esittelee lyhyesti myös paljon mediassa esiintyneen Wagner-johtaja Jevgeni Prigožinin arvomaailmaa. Puhe on pidetty jo ennen palkka-armeijan kesäistä vallankaappausyritystä.
Mutta ennen kuin päästään itse puheenvuoroon, on Muratovin puheenvuorossa kaksi teemaa, jotka kaipaavat hieman laajempaa esittelyä.
Ensimmäinen teema on Muratovin ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) välinen dialogi. Puheessaan Muratov yllyttää Punaista Ristiä toimimaan tehokkaammin oppositiopolitiikko Aleksei Navalnyin tapauksessa. Navalnyi on istunut vankilassa maaliskuusta 2021 lähtien. Amnesty Internationalin mukaan hän ei ole vankilassa rikoksen vuoksi, vaan korruption vastustamisen ja poliittisen osallistumisen takia, ja siitä syystä Amnesty kutsuu häntä mielipidevangiksi. Navalnyi terveys heikkenee eritysselissä, joten Muratov on useaan otteeseen yrittänyt vedota ICRC:tä toimimaan Navalnyin puolesta. Vuoden 2023 alussa hän kirjoitti, että “niin kauan kuin [Navalnyin] kidutus jatkuu, olemme kaikki teloittajien rikoskumppaneita. [–] Tehkää niin kuin humanitaarinen periaatteenne käskee: estäkää tuo inhimillinen kärsimys”. Novaja Gazetan mukaan ICRC on toistuvasti vastannut tähän pyyntöön sanomalla, ettei “heillä ole valtuuksia tehdä asialle mitään”.
Toinen teema on Sergei Magnitskin (1972-2009) tapaus. Magnitski oli tilintarkastaja ja juristi, joka keräsi tietoa Venäjän valtiollisten yritysten korruptiosta. Hän onnistui paljastamaan järjestelyn, jonka avulla Venäjältä oli siirretty yli 200 miljoonaa euroa veronpalautusrahoja ulkomaille. Syytteitä Magnitski löysi poliisia, syyttäjäviranomaisia, veroviranomaisia, pankkiireja ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Mutta palkkioksi koko asian selvittämisestä viranomaiset nostivatkin syytteet Magnitskia vastaan. 11 kuukauden tutkintavankeuden jälkeen Magnitski menehtyi epäselvissä olosuhteissa. Ihmisoikeusjärjestö Moscow Helsinki Groupin mukaan Magnitski kuoli usean Venäjän sisäministeriön upseerin pahoinpitelyn seurauksena. Venäjän tuolloisen presidentin Dmitri Medvedevin määräämistä tutkimuksista huolimatta ketään ei ole tuomittu Magnitsinkin kuolemaan liittyvistä väärinkäytöksistä. Sen sijaan Yhdysvallat sääti vuonna 2012 Magnitsky Actina tunnetun lain, joka pyrki jäädyttämään Magnitskyn tuomioon ja kuolemaan oletettavasti osallistuneiden venäläisten viranomaisten ulkomaille talletetut varat ja estämään heidän maahantulonsa. Euroopan uniossa säädettin samantapainen laki vuonna 2020.
Dmitri Muratovin 20.6.2023 Global Media Forumissa pitämän puheen suomennos
Puhe on julkaistu venäjänkielisen Deutsche Wellen Youtube-kanavalla. Suomalaisessa käännöksessä Muratovin puhetta on hieman lyhennetty toistojen välttämiseksi.
Elän ja työskentelen Moskovassa. Minulla ei ole tästä puheesta ulkomaille suunnattua versiota. Venäjällä sana “sota” on kielletty, mutta “helvettiä” saa vielä käyttää, joten käytän sitä.
Venäjän pääsyyttäjävirasto ilmoitti eilen, että lakiasiaintoimisto AGOR on nimetty ei-toivotuksi järjestöksi eli kansan viholliseksi. Yhteistyö lakiasiaintoimisto kanssa merkitsee tästä lähtien vankilatuomiota. Sadat ihmiset saattavat jäädä ilman asianajajaa.
Eilen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyita vastaan alkoi oikeudenkäynti, joka pidettiin vankilassa. Häntä uhkaa muutaman kymmenen vuoden tuomio poliittisesta toiminnasta. Median edustajat eivät pääse seuraamaan oikeudenkäyntiä. Vuodesta 2012 alkaen suljettujen oikeudenkäyntien määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Ennen suljettuja oikeudenkäyntejä oli tuhat vuodessa, nyt niitä on jo 25 000. Sellaisia oikeudenkäyntejä, joissa syytetty on todettu syyttömäksi, on vain noin prosentin sadasosa.
Onko venäläisestä oikeusjärjestelmästä jäänyt jotain epäselväksi? Tämä on yksi monista “sotilaallisen erikoisoperaation” sivujuonista: oikeusjärjestelmän murentuminen.
Vaikka erikoisoperaatio jatkuu edelleen, sen vaikutukset ovat jo käsin kosketeltavia. Esittelen niistä muutaman:
1) Ukraina ja Venäjä ovat lopullisesti erkaantuneet toisistaan. Näitä kansoja ei tulla enää milloinkaan kutsumaan veljeskansoiksi. Etenkään silloin, kun toinen pitää itseään aina isoveljenä.
2) Olemme Venäjällä heränneet uuteen maantieteelliseen todellisuuteen: Venäjä ei ole enää osa Eurooppaa. Ikkuna Eurooppaan on suljettu ja sen eteen on asetettu ristikko.
3) Jumala on syrjäytetty Venäjällä. Venäjän ortodoksinen kirkko on tukenut erikoisoperaatiota ja ryhtynyt näin kuoleman sanansaattajaksi. Ennen pitkää viides käsky julistetaan kerettiläiseksi. Elämä isänmaan puolesta on vaihtunut kuolemaan. Tällainen on uusi uskonto. Esittelen erään tapauksen ja pyydän, että kuuntelette tarkkaan. “Äiti miksi itket, kun sodassa kuolleen poikasi ruumis tuodaan kotiin?” Arkkipiispa Vasiljev aloittaa ja jatkaa sitten syyllistävään sävyyn: “Miksi käytit ehkäisyvälineitä? Olisit synnyttänyt enemmän lapsia, niin poikasi menettäminen ei tuntuisi pahalta.” Tällaista meillä näytetään televisiossa.
Kirkonmies Ionna Kovalilta otettiin pappisoikeudet pois, kun tämä oli käyttänyt sanaa “rauha”, vaikka olisi pitänyt sanoa “voitto”. Hän saattoi ehkä etääntyä kirkosta, mutta ainakin hän läheni Jumalaa.
4) Olemme menettäneet kokonaisen sukupolven. Gorbatšovin aikaan ja sen jälkeen syntynyt sukupolvi ei ole valmis uhraamaan itseään. Nuo ihmiset yrittävät rakentaa tulevaisuuttaan samaan aikaan, kun Venäjän johto tarrautuu menneisyyteen. Tuo asiantuntijoista koostuva sukupolvi ei halua tappaa tai tulla tapetuiksi. He ovat äärimmäisen empaattisia. Monet heistä ovat paenneet Venäjältä, ja osa ei ole koskaan tulossa takaisin. Paenneita on lähemmäs miljoona. Tämän sukupolven suojeleminen ei ole tärkeää vain Venäjälle, vaan myös koko maailmalle. Heitä täytyisi suojella kuin uhanalaisia lajeja, mutta sen sijaan heiltä mitätöidään pankkikortit.
Minulta usein kysytään miksi venäläiset vaikenevat. Miksi he eivät asetu vastarintaan? Ovatko kaikki orjia? Vastauksen sijasta esitän vastakysymyksen: missä venäläiset voisivat puhua ja missä protestoida? Mielenosoittaminen on kiellettyä. Vankiloissa viruu 600 poliittista vankia. Rauhanpuolustajia vastaan on nostettu 20 000 oikeustapausta. 300 itsenäistä mediaa on suljettu. Venäjän parlamentissa ei ole ainuttakaan rauhaa puolustavaa kansanedustajaa. Meidän tulee kunnioittaa, auttaa ja osoittaa myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka nyt istuvat vankiloissa.
Matkustin tänne kertoakseni muutaman lyhyen tositarinan ja esittääkseni vetoomuksen. Arvoisa Punainen Risti, lopettakaa oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin kiduttaminen. Hän istuu viidesosan ajastaan eristyssellissä – vankilassa vankilan sisällä. Se on paikka, jossa ihmisistä tehdään eläviä kuolleita. Punaisen Ristin johtaja istuu tällä hetkellä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kabinetissa. Auttakaa Navalnyia.
Venäläinen kansanedustaja Aleksei Gorinov sai seitsemän vuotta linnaa viisikirjaimisesta sanasta, joka esiintyy jo Lev Tolstoin romaanin nimessä. Voitte vain arvata mistä sanasta on kyse. Gorinov on 61-vuotias tiedemies, jolla on vakavia terveysongelmia. Hänen mielestään ei ollut oikein järjestää lasten piirustuskilpailuja samaan aikaan, kun on meneillään verisiä taisteluita. Tästä hänelle langetettiin seitsemän vuotta vankeutta. Ennen tätä tuomiota Gorinov oli pelastanut kadulta katukoiran. Kun isäntä joutui telkien taakse, koira ei päästänyt ketään lähelleen ja kuoli nälkään. Te kysytte minulta: onko oikein tällaisen pelottavan tragedian keskellä puhua yhdestä katukoirasta? Minun mielestäni on. Tässä tarinassa eläimillä on enemmän sydäntä kuin tuomareilla ja pyöveleillä.
Evan Gerškovitš on The Wall Streetin toimittaja, jonka koko Moskova tuntee hyvin. Hän rakastaa maataan. Siitä huolimatta hänet tuomittiin vakoilusta. Vakoilusta tuomittiin myös toimittaja Ivan Safronov, joka sai 22 vuoden tuomion. Vetoan nyt teihin, poliitikot: olisiko aika aloittaa neuvottelut vankienvaihdon edistämiseksi?
Poliitikko Vladimir Kara-Murzalle langetettiin 25 vuoden tuomio. Hän on yksi Magnitski-lain laatijoista. Muistatte varmaan tapauksen, jossa venäläisille virkamiehille langetettiin sanktioita korruptiosta? Tilintarkastaja Sergei Magnitski sai selville, että virkamiehet olivat varastaneet 280 miljoonaa dollaria. Poliitikko Kara-Murza laati Magnitskin mukaan nimetyn lain. Sergei Podoprigorov, joka lähetti Magnitskin kuolemaan, oli yksi korruptiosanktion saaneista. Olin seuraamassa Kara-Murzan suljettua oikeudenkäyntiä yhtenä todistajana. Arvatkaa kenet minä salissa näin? Tuomari Podoprigorovin, joka johti istuntoa. Hän langetti Kara-Murzalle 25 vuoden tuomion. Kuulostaako tämä teidänkin korviinne kostolta? Kara-Murza oli laihtunut vankeudessa 20 kiloa ja hänen jalkansa pettivät alta. Vuoden tutkintavankeuden aikana hän ei ole saanut soittaa kertaakaan edes lapsilleen.
Lilija Tšanyševa on kaunis 40-vuotias nainen. Hän ei ole tappaja tai raiskaaja, vaan hänen syntinään oli työskennellä oppositiopoliitikko Navalnyin toimistossa. Lilija on kansalaisaktivisti. Oletteko nähneet, kun joku menettää järkensä rakkauden ja epäoikeudenmukaisuuden vuoksi? Minä olen. Lilijan miehelle Almaz Gatinille kävi niin. Hän odottaa Lilijaansa joka päivä vankilan porteilla kukkakimppu käsissään. Lilija ei pidä itsestään paljoa ääntä, mutta vetosi tuomareihin, että jos hänet tuomitaan vankilaan, hän ei enää ehdi saada lasta. “Antakaa minulle mahdollisuus tulla äidiksi.” Tuomari Bektšurin ei tätä mahdollisuutta suonut. Tšanyševa sai 7,5 vuoden tuomion. Julmuudesta on tullut valtion patriotismia ja pahuudesta sen sankariteko.
Ženja Berkovitš ja Svetlana Petritšuk joutuivat telkien taakse terrorismista syytettynä. Heidän näytelmänsä voitti Kultaisen naamion, Venäjän arvostetuimman teatteripalkinnon. Muuan “asiantuntija” kritisoi, että he vastustavat “venäläisen yhteiskunnan androsentristä maailmankuvaa”. Mitä tarkoittaa androsentrinen? Miesten hallitsemaa valtiota. Syytteen mukaan Berkovitš ja Petritšuk vastustavat tällaisen maskuliinisen vallan rakentumista Venäjälle. Se on vaarallista maassa, jossa feminismi ja pasifismi on määritelty rikokseksi. Teatterintekijät ovat nyt tutkintavankeudessa ja heitä odottaa pitkä tuomio. Tämän lisäksi äärioikeisto on ottanut hampaisiinsa Berkovitšin juutalaiset juuret. Venäjällä ei ole ollut valtiollista antisemitismiä kolmeenkymmeneen vuoteen. Putin ei ole antisemitisti, mutta uusnatsit ovat alkaneet osallistua Venäjän poliittisen agendan muokkaamiseen. He ovat ryömineet esiin kellariloukoistaan.
Tänään joku kysyi minulta ovatko sortotoimenpiteet jo yhtä laajoja kuin Stalinin aikaan. Eivät ole, jos otetaan huomioon vain pidätysten tai teloitusten lukumäärä. Mutta todellista sortoa on se ilmapiiri, jossa kukaan ei enää tiedä kenet haetaan ensi yönä vankilaan. Me käymme nyt taistelua tulevaisuudesta – siitä, millainen yhteiskunnastamme tulee. Kumpi voittaa – juntta vai vapaat kansalaiset? Juntan käsiohjelman on laatinut Jevgeni Prigožin, Wagner-joukkojen johtaja. Kerrataan hieman, mitä hän on sanonut:
“Jo riittää siltojen ja teatterien rakentaminen. Koko Venäjän pitäisi työskennellä asetehtaissa – niin kuin Pohjois-Koreassa. Tuokaa eliitin lapset ulkomailta takaisin Venäjälle. Kutsutaan kaikki aseisiin ja suljetaan rajat.”
Luit ihan oikein – tällainen on sotilasjuntan arvomaailma, ja se tulee vielä valtaan. Tulee tapahtumaan vallankaappaus ilman vallanvaihtoa. Putinista täytyy sanoa, että hänellä on Venäjällä myös todellista suosiota. Putinia kannattaa vanhempi sukupolvi, joka on hänen tukipilarinsa, ja siihen hän nojaa. Hyljättyjen sukupolveen, joka haluaa tehdä vielä oman osansa isänmaallisuuden edistämisessä. Putin tuntee nämä ihmiset oikein hyvin.
Miten siis vastustaa valtaan pyrkiviä sotilasryhmittymiä? Puhumalla totta! Arvoisat ihmiset, älkää antako YouTuben tai Wikipedian sulkeutua! Ne ovat toimittajille tiedonlevityksen viimeisiä rajamaita. Aiemmissa konflikteissa tiedonkulkua yritettiin estää myrkyttämällä kirjekyyhkyjä. Nyt he yrittävät sulkea pääsyn Wikipediaan ja estää VPN-verkkojen toimintaa. Diktaattoreja vastustavista insinööreistä on tullut sananvapauden selkärankoja ja sodanvastaisen liikkeen kantavia voimia.
Vielä viimeiseksi haluan sanoa, että Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahasto UNICEF on valmis ottamaan vastuulleen ukrainalaislasten palauttamisoperaation. Venäjä ja Ukraina suhtautuvat tähän positiivisesti. Tuetaan lastenjärjestön ponnisteluja, jotta ukrainalaislapset voivat palata takaisin kotimaahan vanhempiensa luo. Venäjän ja Ukrainan konfliktissa vain kaksi ihmistä ovat onnistuneet yhteistyössä: oikeusasiamiehet Dmitri Ljubinets ja Tatjana Moskalkova. Näistä ihmisistä, jotka palvelevat eri presidenttejä, tehdään vielä jonain päivänä elokuva. He ovat onnistuneet vaihtamaan satoja vankeja. Siitä huolimatta, että nämä kaksi erilaista oikeusasiamiestä eivät voi sietää toisiaan, ovat he onnistuneet tekemään äärimmäisen tärkeää yhteistyötä. Tuetaan tämän työn jatkumista, jotta helvetin keskellä olisi vähemmän orpoja ja leskiä.
Venäjän televisiossa on viimeisen kahden viikon ajan arvuuteltu yli kaksisataa kertaa sitä, miten ydinaseita voisi mahdollisesti käyttää. Kaksisataa kertaa kahdessa viikossa. Toiston lukumäärässä se alkaa kuulostaa jo koiranruokamainokselta. Painaako Putin nappia vai ei – sitä emme tiedä. Kohtaammeko vielä sodan jälkeen, kuten kunnon sotamies Svejk aprikoi, vai emme? Milloin sota loppuu? Sitä on mahdotonta tietää, mutta yritetään me elää tämä jäljellä oleva aika ihmisiksi.
Esitän vielä lopuksi pyynnön. Mstislav Tšernov, Jevgenii Maloletka sekä heidän filmiryhmänsä ovat loistavia ukrainalaisia toimittajia. He kuvasivat erinomaisen dokumenttielokuvan nimeltä Kaksikymmentä päivää Mariupolissa (2023). He olivat tuon kuolevan kaupungin viimeiset toimittajat, jotka elivät ja kokivat kaupungin tuhoutumisen yhdessä paikallisten kanssa. He eivät olleet pelkkiä tarkkailijoita, vaan myös kokijoita. Ukrainalaiset toimittajat haluavat nyt perustaa palkinnon ukrainalaisille dokumentintekijöille. Niille ihmisille, jotka taltioivat tämän koko helvetin. Tuetaan heitä – sellaisia ihmisiä kuin Tšernov ja Maloletka.
Dmitri Muratov kommentoi puheen alun tilannetta:
Arvoisat kollegat!
Kun esiinnyin Deutsche Wellen mediaforumissa, ukrainalaiset toimittajat soittivat kännyköistään ilmahälytyksen ääntä. Seisoessani esiintymislavalla luulin, että kyseessä on jokin tekninen vika, mutta sitä se ei ollut. Jos olisin ymmärtänyt mistä on kyse, olisin keskeyttänyt puheeni ja pyytänyt ilmahälytystä vielä kovemmalle. Koko maailman tulee kuulla nämä sodan äänet.
En esitä mitään vaatimuksia forumin järjestäjille, ja ukrainalaisten tempaukseen suhtaudun ymmärryksellä.
Kunnioittaen, D. Muratov.
Teksti ja suomennos: Tomi Leppänen
